LAIHDUTUSLEIKKAUKSEN ALKUMETRIT

No nyt on pitkän haaveen alkumetrit otettu ja haave jatkuukin sitten viellä vuosia eteenpäin mutta jotain kuitenkin tapahtuu.

Eli ensin hiukan itsestäni. Olen 45v mummumamma jolla omia 4 ja lapsenlapsia 2.Kuten arvata saattaa niin kun nuoresta ollut pullukka ja siihen sitten 10.ssä vuodessa lapsia pyöräyttänyt maailmaan 4kpl niin johan siinä muodot muuttui ja ei suinkaan siihen parempaan suuntaan vaan ikuiseen raskaanaoloon ilman masussa asuvaa vaavia vain eli voisipa sanoa painavana-oloon.Ja eipä siinä auta muuta syyttää kuin geenejä ja omaa ahnasta mieltä herkkujen perään.

Vuosien myötä sitten alkoi sairaudet kasaantua eli ensin astma sitten verenpainetauti ja siihen sitten diabetes ja ihankuin ne ei olisi jo riittänyt niin masennus/debressio/kaksisuuntainen mielialahäiriökin lipsahti mukaan eloon.No siinä sumussa mentiin vuosia.pillereitä,piikkejä ja terapiaa ja zombiena päivät ja yöt unessa pillereillä. Lopulta halusin alkaa tunteakin jotain ja sain riuhtaistua itseni irti noista ilopillereistä ja kuinka ollakaan mörkö katosi ajoittain kokonaan mutta kyllä se kurkistelee aina sillointällöin mutta kun tiedän kuka on tulossa vierailulle niin osaan jo varautua ja en säikähdä ja ajan usein sen pois niin pian kuin mahdollista nurkista löhöämästä. Nuo muut koltiaiset ei olekaan niin helposti ajettavissa ja yrittävät ryötit tulla vain yhä päällekäyvimmiksi mutta minullapa onkin niitä vastaan nyt salainen ase jonka minun uusi ihana lääkäri minulle möi vaivaiseen 7,90e hintaan (terv.kesk.maksu). Hänpä ehdotti minulle laihdutusleikkausta kun joutui vaihtamaan minun iltainsuliinit pikainsuliineihin ja samalla sitten jatkan iltapiikitystä ja pilleritkin käytössä,ja verenpaineet huitelee molemmat päälle satasta välillä vaikka pillereitä kannan apteekista kolmen kuukauden välein kauppakassillisen, toistakin.

Laihdutuksesta on kyllä kokemusta normaalein ja epänormaalein keinoin kyllä ihan roppakaupalla.Pahimmillaan olen painanut 137kg ja kun pituutta on vain 170cm niin voinee kuvitella että vyöryen paikalle saavuin aina.

Ensin sain laihdutettua Kelan järjestämällä kurssilla 13kg ja siihen meni noin vuosi aikaa.No sitten alkoi mennä elämä alamäkeä ja mieli heitteli siihen tahtiin että välillä söin kuin hevonen,karkkia,makeaa ym ym hyvää ja sitten ei ruoka maittanut ollenkaan ja jos jotain söin oksensin sen ulos ja päädyin sairaalaan psykiatriselle osastolle.Siellä 7 viikkoa vietettyäni jaksoin taas katsoa elämää hiukan varovasti eteenpäin,mutta laihdutusta en edes ajatellut,söin ja join mitä sattuu (en alkoholia).Noin kolme vuotta meni siinä huurussa ja sairaudet senkuin koputtelivat arvoillaan ja lääkärit hieroivat epätoivoissaan aivonystyröitään mitä minun kanssani tekisi.Mutta en vain jaksanut ajatella niitä,joskus kyllä päätin että nyt minä mutta sitten taas syöksyin helppoon elämään.Noiden sairausten kanssa kun on niin helppo elää sillai kun ne ei aiheuta oireita vaan vievät hitaasti kohti loppua ja verenpaineeseenkin kun minun elimistö on tottunut että ennemin hoitajat ja lääkärit pyörtyy ne lukemat nähdessään kuin minä.Kerrankin verenpaineen ollessa 179/129 minua oltiin ottamassa heti sairaalaan niin sanoin että käyn ensin viemässä auton kotiin isännälle että tulen sitten (matkaa olin30km suuntaan),lääkäri ei ollut uskoa että pystyn autoa ajamaan mutta niin vain käväisin kotona mutkan.

No noin kaksi vuotta sitten taas sain yhden sellaisen kohtauksen jossa päätin alkaa ajattelemaan itseäni ja nimenomaan terveyttäni. Ja alkoi sen vimmattu laihdutus ja kuntoilu. Söin kevyesti,liikuin vähintään 40min päivä ja söin lääkkeeni kiltisti ja paino tippuikin noin10kg ja arvot laskivat.Mutta sitten luulin että puhtini riittää mennä töihin johon ei uskonut lääkärit eikä työkkärinkään väki ja minä hakeuduin unelmatyöhön "puhelinmyyntiin,myymään Elisaa". Puhti riitti siihen juuri ja juuri 8 tuntia päivä ja terveys alkoi heittää eli pyörryin työpöydän ääreen muutaman kerran ja taas mentiin sairaslomalle ja mörkö hiipi ja syytteli luuseriksi.No puolen vuoden verran taas mentiin mitenkuten kunnes taas tuli hetki että pää alkoi nousta suosta ja menin töihin ja kun samalla taas otin itseäni niskasta kiinni niin vähän alkoi terveyskin kohentua mutta... Noin10 kk meni kun taas kutsu tuli diabeteshoitajalle kun en ollut käynyt aikoihin ja siitä sitten lääkäriin,sokerit huiteli missä sattui ja verenpaine oli mitä oli taas jälleenkerran.... Ja silloin!!!!!

Lääkäri ehdotti minulle lihavuusleikkausta sillä hän joutui määräämään minulle pikainsuliiniä lisäksi ja laihdutus minun kohdallani normaalein keinoin alkoi olla jo toivotonta ja se kyllä on täysin totta. En tarvinnut miettimisaikaa sillä olin itse sitä katsellut ja lueskellut jo vuosia kun eka kerran vuonna-00 sitä minulle ehdotettiinkin mutta se sitten jäi.Eli en uskaltanut.

Lähete lähti samantien keskussairaalaan ja siitä hetkestä on jotenkin tullut tunne että toivoa on viellä.

15.1-10 olikin sitten käynti ravitsemusterapeutilla jossa käytiin läpi hyvin paljon ruokailutapoja ennen,nyt ja sitten jälkeen leikkauksen ja hän myös kertoi myös itse prosessista paljon ja kaunistelematta. Seuraava käynti onkin sitten ensi viikon tiistaina 2.3-10 jonne menen ruokapäiväkirjojeni kanssa.

3.2-10 oli aika sisätautipolille lääkärille joka sitten ratkaisi että lähteekö lähete Kys.iin minusta ja kun hän sanoi että ei ole enää muuta vaihtoehtoa että hän kirjoittaa lähetteen sinne samantien niin sairaalan ovista poistui varmasti ihmetystä herättävä virnuileva naisolio.

Nyt on edessä sitten tarkemmat tutkimukset täällä sairaalassa eli 25.3-10 on vatsalaukun ultra,13.4-10 spirometria ja just tänään tuli sitten ilmoitus että 20.3-10 on inhottava osuus eli tähystys,letkun nieleminen ei tunnu mukavalta ajatukselta..Mutta nämä kaikki kuuluu leikkaukseen valmistautumiseen ja menen niihin vaikka kuinka pelottaisi ja kammottaisi.

Painoahan minulla on nyt tänä aamuna mitattuna 111,8 eli vähän on taas tippunut ja se on kuulemma se edellytys myös ettei paino ainakaan nouse ja sitten 4 viikkoa ennen leikkausta on oltava sillä ENED=erittäin niukka energinen dieetti,ruokavaliolla.Onneksi sain ravitsemusterapeutilta siihen sopivan ruokalistan ettei ihan pussiruokia tartte litkiä kun niistä ei menisi varmaan kuin suklaa- ja mansikanmakuiset.

Tupakanpoltto olisi myös lopetettava,no olisi se muutenkin hyvä saada pois, mutta keuhkojen vuoksi nukutuksessa voi tulla ongelmia.No nyt olen sitä yritellyt 5.ttä päivää vaihtelevalla menestyksellä vaikka hyvin omasta mielestäni.Ennen poltin 20-25 ja nyt on korkeintaan kaksi päivässä.Käytän kyllä laastareita ja löysin nuo pastillitkin laukun pohjalta kun olin joskus ostanut...

Eli tällainen tämä tarina ja tarina jatkuu hamaan tulevaan. Kuvia laittelen tänne kun ensin löydän kuvan ajalta mitä olin pahimmilani,ja sitten siitä jatkoa ja toivottavasti joskus voin laittaa kuvan niin että kehtaa kasvotkin laittaa esille

 

Kommentoida saa ja olisikin ihan kiva kuulla muistakin saman kurimuksen edessä olevista ja muutenkin...