Tyttäreni tuossa äsken minulle sanoi että täällä on kaipailtu minua ja käväisinpä kurkkaa ja niinpä oli muutama kevätpuolella kaipaillut. Anteeksi kun olen jättänyt tämän ihan hellolleen mutta voin sanoa suoraan että viimeisin talvi ja kevät on ollut yhtä tuskaa ja sitten on tullut niin paljon muuta ja niinpä tämä unohtui. Mutta yritänpä nyt hiukan kertoa uusimpia ja vanhempiakin asioita
Eli viime syksynä menin töihin vanhustenhoitoon ja siellä ollessa alkoi niin hirvittävät ylävatsakivut vaivata ja kun lääkäriin menin niin minulta tutkittiin milloin verenpainetta milloin sokereita ja vatsakipuihin ei noteerattu kunnes lopulta soitin leikanneelle kirurgille kun oma lääkäri alkoi puhua minulla olevan päässä vikaa.... Sitten alkoi tapahtua mutta vielläkin viivytellen (kiitos oman lääkärin) mutta kuvauksissa juostuani jouduin akuuttiin jonoon sappileikkaukseen,jotka olivat ärtyneet rajusta laihtumisesta. No monien kommellusten ja peruttujen aikojen jälkeen söin niin paljon litalginiä ja tramalia että niitä meni tuplaannos vuorokaudessa ja silti kiemurtelin tuskasta jatkuvasti mutta ei vain veitsenterälle päässyt ennenkuin osastonhoitaja pisti tuulemaan puolen vuoden kärsimysten jälkeen. Sinne jäi sappikivet tai oikeastaan hiekka joka lähti liikkeelle koko ajan liikkeessä ja aiheutti kivut.Mutta tilalle sainkin sitten vatsahaavan hirveistä särkylääkemääristä ja siihenkös viellä omalääkäri kehtasi sanoa että minun oma syy vaikka joka päivä soittelin sairaalaan ja lääkäriin kun kivut hirveät.
Sappileikkauksessa olin huhtikuun lopulla ja silloin painoin viellä 79-81kgkg vaikka mikään ei sisällä pysynytkään ja en ollut syönyt kunnolla kuukausiin. Leikkauksen jälkeen paino tipahtikin sitten 74kg ja tässäpä on nyt pysynyt. Syön kyllä nykyään niin makeaa kuin suolaista,no en tietysti samoissa määrin kuin ennen mutta kuitenkin herkuttelunhimolle kun ei mitään mahda ja se sitten kostautuu kun vessanpytyllä huutelen yrjöä ja useimmiten se sieltä lentäen tulee...
.Sietokyky eri ruoille vaihtelee,välillä jotain pystyy syömään ja jotain herkkua ei millään ja sitten voikin olla taas seuraavana päivänä ihan toisin.Makeanhimoon huomasin vaikuttavan magnesiumtabletit kun alkoi mennä noita tryffeleitä siihen tahtiin että ihan heikotti jo lompakkoakin ja kun kuitenkin hetken päästä ne sinne vessanpyttyyn uhrasin niin turhaa rahanmenoa vain
Hetken herkku ja sitten silmät punaisina sänkyyn kiemurtelemaan tuskissaan... Ihminen on sitten pöljä...ainakin minä....
No keväällä myös käväisin kirurgin juttusilla kun 1v tarkastuksessa todettiin että paino on tippunut niin mahtavan hyvin 90% että nyt sitten voisi laittaa lähetteen plastiikkakirurgille ja lähetteen sainkin melkein heti eli pääsin roikkoleikkaus ( abdinoplastia) jonoon heti. Ensin vatsa ja piiip
ja sitten keväällä -13 rinnat,allit ja jalat.... Kyllä taas lähti JKL.n sairaalan ovista silloin Onnellinen nainen vaikka sappi kiehuikin kropassa pahimmillaan... Tuskan sekaista hymyä virnistellen taapersin autolle ja soitin isännälle ilouutisen....
No isäntä varmaan vain ajatuksissaan tuskaili etteikö nuo leikkaukset lopu ikinä....=)No nyt mennään syksynpuolta ja sappioireet on poissa ja vatsahaavakin pysyy kurissa kun muistan etten stressaa Miten???? ja otan lääkkeet.... Silloin tällöin kivut ovat todella kovat mutta menee ohi ja nyt onkin ilmennyt niin paljon leikatuilla suolenkiertymiä että olenkin pohtinut ettei vain..... en manaa ..ei minulla...ei enäää mitään uutta..ei..
Mutta eilen,vihdoinkin eilen tuli sairaalasta tekstari jossa kysyttiin otanko vastaan ajan leikkaukseen 13.9 ja vastaus lähti heti että KYLLÄ
ja se on nyt sitten varmennettu että minulla on kohta sileä massu ja ja no kyllä jännittää ei voi kieltää.Tämä vuodatushan otti ja kadotti kuvat jotka tänne laittelin ja jos nyt joku uusikin eksyisi kurkkailee tai vanhakin haluaa viellä seurata minun matkaani naisellisemmaksi naiseksi
niin etsinpä tähän mukaan muutamia kuvia tuolta kansioista....
Elikkäs tässäpä muutaman vuoden takaisia kuvia minusta ehtoisana emäntänä eli 137 kg.n painoisena. Huh...enää en jaksaisi moista ylimääräistä kantaa multasäkkinäkään....
Kakku maistui ja elämä...ei hymyillyt kuten nyt... sokerit kohisi ja verenpaineet huipussaan.
Mutta nyt taidan lopetella tällä erää ja lupaan päivitellä hiukan useamminkin kuin mitä nyt ja tietysti puhtia ja iloa antaa jokainen rehellisen mukava ja vähemmänkin mukava kommentti jatkaa taas tätä blogin päivittelyä
IHANAA SYKSYN JATKOA jokaiselle
Kommentit