LEIKKAUS OHI JA NYT ON PIKKUINEN MASSU

No nyt on sitten päivää vaille viikko kun tuota massua sitten radikaalisti pienennettiin.

Maanantaina menin siis Kys.iin ja siellä ensin labraan,röntgeniin ja sitten osastolle.Yllätys olikin melkoinen kun ensimmäisenä tuotiin ruokatarjotin eteen jossa oli ainakin 3dl lohisoppaa,maitoa ja jälkkäriä,ei vaan oikein tahtonut jaksaa syödä kun kuukauden oli ensin eneillyt.No tahti jatkui loppupäivän eli normaaleja ruokaannoksia tuli eteen ja syödä olisi pitänyt.

Päivän aikana minua kävi jututtamassa hoitajaa ja lääkäriopiskelijaa joka teki harjoitustyönään koko terveystutkimuksen.Anestesialääkärin kanssa vietimme juttutuokion ja hän kertoi minulle mitä aikoo tehdä,mukava ihminen ja huumoriakin löytyi.Yleensä ottaen voin sanoa että koko osaston ja leikkaussalin ja heräämön väki oli mahtavia.

Tiistai aamuna sain sitten pikaisesti 8.n aikaan hörpätä lasillisen mehusoppaa ja sen jälkeen olikin ehdoton kielto laitta suuhun mitään ei edes tilkkaa vettä,sen voin kertoa että se oli aika kuivaa aikaa,naapuri pedin tyttö kun mussutti ja joi koko ajan karkkia ja limppariateki mieli muutaman kerran sanoa pahasti.

Puolen päivän aikaan sitten alkoi valmistelut hiljalleen leikkaukseen,ensin laitettiin kanyylit käsiin,tai aamulla oli ensin kaksi labrakokeiden ottajaa yhtäaikaa toinen toisessa ja toinen toisessa kädessä.Toiset kokeet oli menossa sinne NASH-tutkimuksiin siksi niin paljon.Kanyylien laiton jälkeen sitten olikin aika mennä suihkuun jossa putsattiin napa ja muuten peruspesu.Sen jälkeen puin päälleni leikkaushaalarin,sellainen uusi kokeilu Kuopiossa.Haalari oli lämpöpuku jossa vetoketjuin ja hakasin saatiin tarvittava kohta paljaaksi ja muuten pysyi lämpöisenä.Aluksi vierastin koko juttua mutta nyt voin vain sanoa että todella hyvä keksintö.Ei palellut heräämössäkään leikkauksen jälkeen.Sitten jalkoihini laitettiin tukisukat ja tuntuipa kivalta kun hoitaja kehui kuinka jalkani ovat ohuet että heidän pieninmalli niistä pumppaavista kääreistä oli hiukka isot.Nuo pumppaavat jutut oli sellaiset että ne pumppasi koko ajan jalkoja niin ettei laskimotukoksia pääse syntymään.Ihan ok mutta se ääni hiukka häiritsi ja vaikea nukkua niiden kanssa.

Haalarin jälkeen sitten olikin aika ottaa puhelu isännälle ja sen jälkeen sain rauhoittavan ja minua alettiin asetella tiputukseen,nesteitä yms.Sittenpä lähdettiin kohti salia.Vähän huippasi makoillen mennä pitkin käytäviä mutta lie diapamilla ollut vaikutusta asiaan.Leikkaussalissa sitten siirryin sille pöydälle josa operoidaan ja sitten taas kanyylia lisää ja kaikenmaailman vempeleitä keholle.Anestesialääkäri höpötteli ja jutusteli ja muut leikkaukseen osallistuvat kävivät esittäytymässä.Leikkaava kirurgi oli käynyt jo päivällä esittäytymässä ja kertonut leikkauksen kulusta,mahdollisista ongelmista ja kuinka yleensä on onnistumisia.

Viimeinen muistikuva onkin siitä kun anestesialääkäri nauroi että "nainen vaan nauraa vaikka he työntää piikkejä käsiin" ja sen jälkeen en muista kuin sen kun heräsin heräämössä ja ihmettelin miten minä jo täällä olen ja suu oli kuin paperia,pyysin vettä mutta en saanut kun ehdottomasti kielletty.Muistelen että kello oli hiukka vajaa kuusi kun katsoin kelloa.Olin mennyt leikkaussaliin siinä kolmen aikaan.Kipupiikkejä tuli heti kun hiukankin aloin kiemurrella tuskissani ja lopulta sain suuhuni sellaista geeliä joka hiukan kostutti suuta ja vaikutti pidempään.Ennen sitä olin repinyt jo huulista verisiä riekaleita kun ne sattui häiritsemään minua jostain syystä.Siinä makoillessa unen ja valveen rajamailla huomasin että kello lähenee jo iltaa ja minulle tuli tunne että nyt on pakko pysyä hereillä että pääsen aikanaan osastolle soittamaan isännälle ennenkuin menee nukkumaan mutta ei onnistunut minun "pirteys" ja isännälle olivat sanoneetkin että ensin täytyy odottaa labrat ennenkuin siirtävät ja ne tulee yöllä,minähän en tiennyt tästä ollenkaan tai jos tiedän niin en kyllä muista mitään

Sen muistan heräämöstä kun hoitajat välillä paransivat asentoa siirtolakana avulla oli siellä yksi mies hoitsu joka ei olisi pyynnöistä huolimatta tullut auttamaan naispuolisia junkutti vaan ja sekös ärsytti siinä itse avuttomana maatessa.Mutta ne asennonvaihdot olivat taivaallista kun pitkään maannut selällään samassa asennossa niin siinä kyllä puutuu.Yritin nostella peppua joka hiukka helpotti.Mutta heräämöstäkin jäi hyvät muistot,ei tarvinnut kipuilla heti löytyi apua.Heräämöstä sitten pääsin kahden aikaan yöllä kun osastolta tuli hakemaan sellainen mieshoitaja,muistan kun ihan ensimmäisenä hän kysyi hyvin huolehtivasti kuinka voin ja jaksanko lähteä ylös.Hän kärräsi sängyn tosi varovasti käytävillä ja aina kun töyssähti hiukan niin pyysi anteeksi.Huoneeseen päästyä hän sitten ymmärsi kuinka kova jano on ja antoi pillillä vettä suuhun niin etten saanut nielaista ja purskautin pois,mutta tuntui taivaalliselta saada suu hiukan kosteammaksi.Sitten hän mittaili arvot sokerit ja verenpaineet ja asetteli tipat ja koko loppu yön hän kävi katsomassa vähän väliä että kaikki on hyvin ja kipulääkettä sain heti kun tarvitsin.Hän oli todella rauhallinen ja kun normaalisti yöherätykset ärsyttää niin ihme nyt ei.Hänestä jäi erityisesti mieleen kuinka hän joka hetki mainitsi kuinka on lämpimät kädet Eka aamulta muistan sen kun pyysin häntä antamaan minulle kännykän siinä kuuden aikoihin että saan soittaa isännälle niin hänen annettuaan sen yritin saada puhelimen auki mutta jotenkin sain sen sitten jökkiin,kohta hän jo kuitenkin kiikutti puhelinta toimistosta kun isäntä ennätti soittaa ensin.Pyysin puhelun jälkeen häntä jos hän saisi avattua puhelimen takaosan ja saisin puhelimen toimimaan ja ei ollut niin kiirettä hällä etteikö laittanut minulle puhelinta ihan valmiiksi.

Aamulla sitten astui remmiin toiset hoitajat,aivan yhtä mahtavat,he kävivät vuorotellen tai pareittain kysymässä oloa ja kertomassa että jos suinkin jotain tarvitsen niin soittaa heti ja enpä parhaimmillaan kerennyt kuin soittaa niin ovi jo aukesi ja sisään tultiin kipupiikin kanssa.Siinä aamun aikana sitten sain alkaa hiljalleen hörppiä vettä ja se olikin minun sen päivän ainoa ateria eli 5dl vettä ei muuta mutta eipä kyllä tehnyt mielikään.Aamupäivällä nousin sitten ekakerran ylös kahden hoitajan tukemana ja voi luoja sitä tunnetta,maailma pyöri ja jalat tutisi ja oksetti,limaa sitten yökin hiukan ja eikun takaisin sitten makuulle.Hoitajat hiukan pesivät siinä lapuilla ja pissahan meni omia aikojaan sinne "käsilaukkuun" niin mikäs siinä makoillessa.Sain toisen käden vapaaksi kanyyleistä niin sitten keksin että maatessa kun laitan käden nyrkkiin ristiselän alle niin helpottaa makuukipuja

Siinä päivä meni makoillessa ja Annekin kävi katsomassa,oma väki kaukana niin enpä edes odottanut heitä kun niin olimme sopineetkin.Mutta oli ihan kiva kun sai jutella jonkun kanssa.Puhelinhan oli kuumana kyllä oman väen kesken koko ajan.Illalla sitten taas uusi kävelyharjoittelu ja sitten sujuikin jo paremmin menin käytäviä päästä päähän yhden hoitajan tukemana ja kun hoitaja kehoitti jo lepoa niin kerran vielläMutta kun sänkyyn pääsi niin olipa tosi mahtava olo ja siihen kipupiikki ja vesiryyppy ja uni tuli heti.

Seuraavana päivänä sitten sainkin jo velliä ja maitoa ja soppaa eteeni ja lappu jossa seurataan sen päivän kulutus,tavoite 2500ml,huh.... eipä oikein tuntunut uskottavalta..Velliä meni desi ja maitoa hörppy,soppa jemmaan kuten neuvoivat ja sitä päivän mittaan ja vettä.. Sama toistui lounaalla,päivällisellä,iltapalalla,kahvia sain päivällä kupillisen. Iltapalaa ennen olin saanut menemään alas 8dl joten alkoi kehoittelu että pitäisi kiihdyttää tahtia,mutta kun tuntui että halkeaa.Toivat sitten yöksi mehusoppaa 6dl josta jäi 2dl kun en kertakaikkiaan jaksanut juoda enää,tulokseksi sain 1,6l alas.

Pääsin vihdoin eroon lämpöhaalarista ja pumpuista jaloissa ja katetrista ja suihkuun ihan itsenäisesti ja sen jälkeen olo helpottui kummasti.Siihen varmaan auttoi kun sain kuulla pääseväni kotiin seuraavana päivänä.Päivällä kävin kävelemässä useaan otteeseen että varmasti kuntoudun tarpeeksi.Päivän mittaan myös kirurgit ja anestesialääkärikin kävivät katsomassa ja toivottelemassa hyviä jatkoja.Ravitsemusterapeutti kävi antamassa ohjeet ja sain luvan alkaa syödä kiinteää maanantaina eli tänään..

Perjantai aamu koitti sitten ja yöllä huoneeseen tulikin sitten potilas joka aiheutti aamulla kaaoksen alkaen oksentamaan verta ja itse huoneen peränurkassa en tiennyt mitä tehdä kun huone täynnä kiireisiähoitajia ja lääkäreitä,teki pahaa ja lopulta pääsin luikahtamaan käytävälle pakoon.No siellä sai sitten lääkärikierron lääkäri vihdoin minut tutkittuani annettua luvan lähteä kotiin.Tilanne huoneessa oli lopulta rauhoittunut ja sitten alkoikin valmistelut kotiin lähtöön.Isäntä ja poika olivat jo tulossa hakemaan.Siinä sitten odottelin malttamattomana kun soittaessani kuulin pojan sanoneen että Kuopioon on vain 19km enää ja kun ei näkynyt niin soitin uudestaan olikin matkaa ollut silloin 119km vaan se sata oli jäänyt kuulematta minulta.No siinä odotellessa sitten sain paperiasiat hoitdettua ja hoitajan viellä antaessa viime ohjeet tulivatkin sitten hakijat.Kun yritin etten olisi enää jäänyt syömään mutta kun muiden mielestä minun täytyy niin söinpä sitten viellä lounaan... No mies ja poika luuli että nopeastihan se on ohi mutta kun näkivät sen lipittelyn niin nauruksi meni,kesti lähes puoli tuntia kun pääsimme lähtemään..

Matka kohti kotia alkoi,ilma oli nätti mutta tiet kurjassa kunnossa kun edellisen yön oli tuiskuttanut ja voi uskoa että kyyti otti kipeaa,pysähdyimmekin pariin otteeseen että sain oikaista itseni ja välillä n.30km ennen kotia oli pysähdyttävä apteekkiin hakemaan kipulääkkeet jotka nappasin siinä heti apteekintiskillä.Sen jälkeen uskaltauduin lähtemään mukaan kauppaan hakemaan syötävää.Kotiin kun pääsin siinä kuuden aikoihin olo oli kuin piesty ja meni vain hetki kun nukahdin sohvalle,ensin kuitenkin söin desin sienikeittoa.Ilta menikin hiukan kuin sumussa ja torkahtelin vähän väliä.

Lauantaina sitten aloittelin normaalin elämän opettelua eli syöntiä ja liikkumista.Aamu alkoi puurolla ja  lääkkeet otin mehusopan kanssa,nyt lisänä vielä loppuelämän multitabs,calsichew,ja kuukauden kuuri sitten happolääkkeitä.Pilleri kerrallaan napsin niitä kun ennen vain nielin kaikki kerrallaan.Päivä kului liemimäisiä nauttien ja nukkuen,lapsetkin kävivät ja minun oli poistuttava kesken kaiken nukkumaan.Illalla sitten kiinteämpänä nautin kananmunan pinaattikeitoon muussattuna.Hiukan vatsa oireili mutta ohi meni kun olin oppinut että ruokailun jälkeen kävelen pari minuuttia ja sitten puolisentuntia puoli-istuva asento.Väsymys todella oli niin valtavaa että kun tyynyyn kosketti pää olin unessa,illallakan en jaksanut edes lukea kuten yleensä teen.

Sunnuntaina sitten päätin kokeilla kiinteämpää mutta aamulla heräsin pahaan oloon,nappasin mehusoppaa pillereitten kanssa ja sitten jo mentiinkin lujaa vessaan kun tuo toinenkin rööri päätti vihdoin toimia ja sitä sitten olikin vähän aikaa.No erehdyin sitten menemään takaisin sänkyyn ja nukuin taas 3 tuntia putkeen ja herättyäni lentävään vessahätään olikin aika syödä ja kokeilin ryvitan näkkäriä kera kinkun ja hyvin meni alas ja tuli myös pois...Mutta päivän mittaan hiljalleen kokeilin syödä ja illalla sitten pottumuusia nokare ja isäntä paistoi kampelafileen ja ne pysyi sisällä ja hyvää oli.Illalla sitten alkoi olla etova olo ja ihmettelin sitä mutta pelkäsin että jos oksennan kuinka ompeleet kestää,yöllä olon tunsin kun heräsin kääntyäkseni ja aamulla ylösnoustessa olo jatkui,join desin mehusoppaa ja olo katosi.Söin puuron ja ei mitään oireita mutta samantien kun otin vettä olo huononi hetkessä.Siitä huomasin että vesi tekee sen olon ja siirryin litkimään tuota mehukeittoa ja ei enää okseta.Äsken tuossa jopa söin puolikkaan karjalanpiirakan ja kohta lähden lämmittämään nokareen perunasosejauhelihalaatikkoa..

Tällä välin kun olen tätä kirjoittanut olenmakoillut kerran puolituntia,suoristanut itseäni kävellen ja istuen tuettuna tyynyillä 2 kertaa ja nukkunut tunnin,eli ei enää kauaa jaksa koneella istua kerrallaan kun jää tuo massu ruttuun ja kun väsyttää niin paljon.

Huomenna tikkien poistoon ja siellä katsottava nuo verenpaineet ettei ne vain ole laskeneet liikaa.Diabeteksen suhteen kävi niin että pitkää inskaa otan illalla enää 20yksikköä ja sitten metforminia illala ja aamulla,eli ei ihan viellä eroon päässyt mutta hyvää vauhtia mennään.Ai niin ja aamulla vaaka näytti vihdoinkin 99,7kg

Nyt taidan lopetella tämän tarinan sanoihin että elämä on nyt aika hankalaa ja tuskaista mutta EN KADU tätä kestää vain hetken.

KIITTI KAIKILLE LUKIJOILLE JA ONNELLISTA KEVÄÄN ODOTUSTA! Kiva jos kommentoitte