Aikaa taas vierähtänyt melkein vuosi =)
No aikaa taas vierähtänyt melkein vuosi (löytyi taas salasanakin =) ) ja kaikkea on tapahtunut. Leikkauksia,työtä,vatsakramppeja,lehtijuttuja, 30v Hääpäivän viettoa ja painonnousuan kanssa taistelua.
Tästähän silloin muutamia vuosia sitten lähdettiin ja tähän on päästy
No keksipakettia mökillä esittelen tässä ja todellakin makea maistuu liikaa ja siksipä nyt paino kivunnut sitten jo 70-71 kg elikkä tavoitteessa kyllä käväisin pikaisesti eli siinä 65 mutta niin ne vain hiljalleen kipusi takaisin ja kipuaisi yhä edelleen jos en saisi itseäni viellä kurissa pidettyä.Ja pahintahan on juuri se että oikeaa ruokaa, sitä pystyn yhä syömään vain pikkuannoksia mutta tuo napostelu päivän mittaan käy vyötärölle. Ja mikä kumma se on että taas ihan huomaamatta se on palannut vaikka kuinka silloin ajattelin että siitäkin on päästy. Ei siis tämä todellakaan ole oikotie onneen tämä leikkaus,muutaman vuoden mennään alaspäin ja ollaan ihan jees jees mutta sitten se oikea kamppailu vasta alkaakin.No yritän nyt kuitenkin päästä takaisin edes noihin 68 kg lukemiin joista lehdissäkin on ollut,enhän muuten kohta ilkeä kylillä liikkua =).
Noista lehtijutuista sen verran että kun viimeiksi kirjoittelin etten ainakaan Iltalehteen juttua anna niin onhan se ollut sielläkin mutta myönteisessä mielessä ja tuon lisäksi olen julistanut laihtumisen onnea paikallisessa Muuramelainen lehdessä ja Keskisuomalaisessakin.. =) Mutta niistä sen enempää,en halunnut niillä julkisuutta vaan kertoa että vaikeuksista huolimatta en kadu päätöstäni ja kannustaakseni muita myös tekemään tämän <3
Ja vaikeuksista pääsenkin sitten sujuvasti tähän elikkäs olin taas leikkauksessa elokuun 30 pv eli jouduttiin korjailemaan edellisen abdinoplastian jälkiä eli Piiiip kohta romahtikin sitten ettei tiennyt että onko mies vai nainen,roikkui siihen malliin tietty kohta.Viime keväänä kirurgi päätti että korjataan ensin se ja siivekkeet, ja rintojen kohotus siirtyi ensi keväälle.
Leikkaus sujui nopeasti ja ongelmitta kuten aiempikin paitsi kotiin pääsyä siirsi sitten kun dreeniin tippui verta liian paljon ja hb laski vain ja kolme päivää sain makoilla ennenkuin pääsin kotiin. Lähtöä ennen ottivat pois dreenin ja silloin purskahti verta pulputen mutta sanoivat vain että jos tulee viellä illalla niin mee päivystykseen. Olin jo kysellyt edellisenä päivänä että voisiko dreeni olla tukossa kun yhtäkkiä lakkasi tulemasta.No kotiuduin ja kun illalla ei siteessä verta ollut niin eipä hätää luulin.... Hakasten poisto oli määrätty 10pv päähän ja niinpä sitten odottelua ja taas sen tukivyön kanssa olemistä öin ja päivin.Mieheni kun hoiteli haavaa ihmetteli jo ensimmäisenä iltana turvonnutta paikkaani mutta kuittasin sen että leikkauksesta johtuvaa varmaan. Alue turposi koko ajan yhä lisää ja alkoi olla särkyä jaloissa ja pallerossa joka oli ilmestynyt mahani alle. Hakasten poistoon odottelin kuitenkin ja siellä kysyin sitten hoitsulta että onko tuo ihan normaalia johon tämä hakasia poistaessaan vain vastasi ettei hän noista mitään ymmärrä,soita lääkärille maanantaina (2pv) jos vaivaa viellä. Kipu haittasi jo kävelyä ja maanantai aamuna soitin sitten haavahoitajalle ja hän käski heti omalle lääkärille ja käskystä tilasin ajan ja sain samalle päivälle. Lääkäri tutkiskeli ja kuunteli ja epäili tyrää ja laittoi lähetteen ensiapuun seuraavalle aamulle.. Tiistai aamuna sitten mentiin ja 3 tuntia välillä odoteltiin ja välillä tutkittiin sitä ja otettiin kuvia ja kokeita,jopa 4 eri kirurgia kävi katsomassa kunnes ultrassa todettiin että hamatooma siellä on ja ei ole enää vuotava.Sanoivat punkteeraavansa ja puudutus luvattiin mutta kuinka ollakaan kun huoneeseen tuli pieni ja pirteä naiskirurgi niin ei puhettakaan mistään puudutuksesta vaan otti käteensä,(mielestäni pientä ruuvimeisseliä muistuttavan neulan) neulansa ja tsup..suikkasi neulan yhteen pahkuraan ja ei todellakaan käynyt kipeää kuin sen sekunnin kaksi kun pisti mutta se tunne kun pingotus ja kipu hävisi kun veret valui pois.Melkein 5dl sitä sieltä sitten poistettiin ja jomotus aukkoon jäi mutta pahin kipu oli poissa ja pystyin kävelemään.Enää ei pitänyt vuotaa mutta... perjantaina jo taas mentiin ja samalla lailla punkteerattiin n 2dl....Minulla oli viellä alkuperäinen tarkistusaika ensimmäisen punkteerauksen jälkeen haavahoitajalle seuraavalle tiistaille ja kun sinne menin taas täysien pussien kanssa niin hän kutsui paikalle minut leikanneen kirurgin ja sekös hermostui kun oli punkteerattu eikä avattu haavaa ja putsattu jo eka kerralla kunnolla.Siltä makuulta siirrettiin muiden odottajien aikoja ja minut toiselle pedille ja puudutusta tuplana (oli jo paikat meinaan melko kipeät edellisten punkteerausten ja palleroiden takia) ja sitten haavaa auki hieman että sopi tyhjentämään sen ja sieltä sitten viellä n.3,5 dl verta ja hyytymiä poistettiin. Tikit viellä ja menoksi ja eipä ole enää tullut mutta niinhän nämä kertymät sitten venytti taas sen verran paikkoja että en tiedä mitä taas keväällä tarkastuksessa ja ihovaurioitakin tuli mutta ne onneksi lähti rasvaamalla.Mutta näistäkään huolimatta odotan jo kevättä ja pääsyä tuohon yläkropan uudistukseen että sitten 50v päivillä olisi uusi minä =)
Ja tästä aasin silta edellisen toiveen täyttymiseen eli toivoin silloin aikoinaan että 30v hääpäivänä olisi tuo eturessu poissa että voisin pukeutua ja....
...sehän toive toteutui. Eli Elokuun alkupäivinä vietimme mieheni kanssa 30v hääpäivää pienellä porukalla juhlien jossa meidät myös uudelleen siunattiin. Päivä oli Ihana ja lapset valmistelivat kaiken.Seuraavaksi vain odottelen ensi toukokuuta ja viimeistä päivää =)
Kesä menikin mökillä ja uimaan menin aina kun pystyin eli ei haitannut sää tai vieraat =).Viimeisin järvessä käyntini tälle vuodelle onkin nyt marraskuun 2,veden lämpö olikin silloin +4 =). Ylemmässä kuvassa näkyy nuo siivekkeet melko selvästi kyljissä ja nyt ne toivottavasti poissa.No puuhailinhan mökillä tietysti muutakin pihatöitä ja kevättalvesta ensimmäisellä kerralla kolasin pihapolut ja sitten lumien sulettua lehtien haravointi +syksyllä,ja pihaa riittää... Mutta yllätyin itsekin miten jaksoin sitä mitä en olisi viellä 2-3v sitten pystynyt edes ajattelemaan enkä olisi edes viitsinyt =)
Vatsakrampeista sen verran että ne jatkuvat yhä,tulevat harvemmin ja joskus viikottain,syyksi lääkäri epäilee sappioireita vaikka ne leikattu niin joillakin ne vain tulee edelleen.Kaikki mahdolliset on kuvattu ja tähystetty ja mitään ei löydy kuin nätti pikku massau =).Lääkityksenä nyt jatkuvasti iltaisin somac 40mg,panadol 1mg (muita särkylääkkeitä en saa syödä enää)ja Litalgin,niistäkin huolimatta tulevat kivut ja usein jos olen oikein rehkinyt ja tehnyt raskasta työtä.Nyt sitten joudun etsimään kevyttä työtä ja mistäs sitä löytää... Kipuja pelkää nykyään joka ilta kun ne useimmiten iskee yhtäkkiä ja iltaisin ja öisin kesken unen.
Verenpainekin palasi keväällä ja nyt käytössä taas 4 eri lääkettä ja diabetes hyvällä tasolla kun otan iltaisin 14 yksikköä insuliiniä. Eli hetken nekin poissa mutta lääkärin sanojen mukaan kun on taipumusta niin ne hiipuu takaisin pikku hiljaa. Ei yhtään kiva mutta kilot on poissa,suurin osa, ja siitä Onnellinen.
Viellä oli pakko laittaa kuva kun mummi saa pukea Prinsessaa juhlakuntoon =). Näitä kuvia katsellessa järkytyn jopa itsekin kun näkee muutoksen aiempaan elämään ja nyt kun noiden lehtijuttujen vuoksi on täytynyt selailla paljon noita aiempien vuosien kuvia etsiäkseen ennen kuvia niin paha olo tulee niitä katsoessa ja muistaa sen tuskan mitä tunsi kun ei voinut oikein liikkua missään kun häpesi itseään ja tuntui että läheisetkin häpeävät olla seurassani julkisesti,vaikka ei he varmaan niin ajatelleet mutta ne on niitä oman pään tuotoksia kun on jo niin suossa oman itsensä kanssa. Mutta paljonhan sieltä myös löytyi Onnellisten hetkien kuvia myös =)
No nyt lopettelen päivittelyt taas tällä erää ja toivon Jokaiselle joka tänne eksyy IHANAA JOULUN ALUSAIKAA <3
Kommentit ovat aina kivoja =)
Kommentit