Matkalla laihdutusleikkaukseen

PÄIVITYSTÄ NYKYHETKEEN MENNEELTÄ VUODELTA

2013-11-18T08:44:00+02:00

Aikaa taas vierähtänyt melkein vuosi =)

No aikaa taas vierähtänyt melkein vuosi (löytyi taas salasanakin =) ) ja kaikkea on tapahtunut. Leikkauksia,työtä,vatsakramppeja,lehtijuttuja, 30v Hääpäivän viettoa ja painonnousuan kanssa taistelua.

Tästähän silloin muutamia vuosia sitten lähdettiin ja tähän on päästy

No keksipakettia mökillä esittelen tässä ja todellakin makea maistuu liikaa ja siksipä nyt paino kivunnut sitten jo 70-71 kg elikkä tavoitteessa kyllä käväisin pikaisesti eli siinä 65 mutta niin ne vain hiljalleen kipusi takaisin ja kipuaisi yhä edelleen jos en saisi itseäni viellä kurissa pidettyä.Ja pahintahan on juuri se että oikeaa ruokaa, sitä pystyn yhä syömään vain pikkuannoksia mutta tuo napostelu päivän mittaan käy vyötärölle. Ja mikä kumma se on että taas ihan huomaamatta se on palannut vaikka kuinka silloin ajattelin että siitäkin on päästy. Ei siis tämä todellakaan ole oikotie onneen tämä leikkaus,muutaman vuoden mennään alaspäin ja ollaan ihan jees jees mutta sitten se oikea kamppailu vasta alkaakin.No yritän nyt kuitenkin päästä takaisin edes noihin 68 kg lukemiin joista lehdissäkin on ollut,enhän muuten kohta ilkeä kylillä liikkua =).

Noista lehtijutuista sen verran että kun viimeiksi kirjoittelin etten ainakaan Iltalehteen juttua anna niin onhan se ollut sielläkin mutta myönteisessä mielessä ja tuon lisäksi olen julistanut laihtumisen onnea paikallisessa Muuramelainen lehdessä ja Keskisuomalaisessakin.. =) Mutta niistä sen enempää,en halunnut niillä julkisuutta vaan kertoa että vaikeuksista huolimatta en kadu päätöstäni ja kannustaakseni muita myös tekemään tämän <3

Ja vaikeuksista pääsenkin sitten sujuvasti tähän elikkäs olin taas leikkauksessa elokuun 30 pv eli jouduttiin korjailemaan edellisen abdinoplastian jälkiä eli Piiiip kohta romahtikin sitten ettei tiennyt että onko mies vai nainen,roikkui siihen malliin tietty kohta.Viime keväänä kirurgi päätti että korjataan ensin se ja siivekkeet, ja rintojen kohotus siirtyi ensi keväälle.

Leikkaus sujui nopeasti ja ongelmitta kuten aiempikin paitsi kotiin pääsyä siirsi sitten kun dreeniin tippui verta liian paljon ja hb laski vain ja kolme päivää sain makoilla ennenkuin pääsin kotiin. Lähtöä ennen ottivat pois dreenin ja silloin purskahti verta pulputen mutta sanoivat vain että jos tulee viellä illalla niin mee päivystykseen. Olin jo kysellyt edellisenä päivänä että voisiko dreeni olla tukossa kun yhtäkkiä lakkasi tulemasta.No kotiuduin ja kun illalla ei siteessä verta ollut niin eipä hätää luulin.... Hakasten poisto oli määrätty 10pv päähän ja niinpä sitten odottelua ja taas sen tukivyön kanssa olemistä öin ja päivin.Mieheni kun hoiteli haavaa ihmetteli jo ensimmäisenä iltana turvonnutta paikkaani mutta kuittasin sen että leikkauksesta johtuvaa varmaan. Alue turposi koko ajan yhä lisää ja alkoi olla särkyä jaloissa ja pallerossa joka oli ilmestynyt mahani alle. Hakasten poistoon odottelin kuitenkin ja siellä kysyin sitten hoitsulta että onko tuo ihan normaalia johon tämä hakasia poistaessaan vain vastasi ettei hän noista mitään ymmärrä,soita lääkärille maanantaina (2pv) jos vaivaa viellä. Kipu haittasi jo kävelyä ja maanantai aamuna soitin sitten haavahoitajalle ja hän käski heti omalle lääkärille ja käskystä tilasin ajan ja sain samalle päivälle. Lääkäri tutkiskeli ja kuunteli ja epäili tyrää ja laittoi lähetteen ensiapuun seuraavalle aamulle.. Tiistai aamuna sitten mentiin ja 3 tuntia välillä odoteltiin ja välillä tutkittiin sitä ja otettiin kuvia ja kokeita,jopa 4 eri kirurgia kävi katsomassa kunnes ultrassa todettiin että hamatooma siellä on ja ei ole enää vuotava.Sanoivat punkteeraavansa ja puudutus luvattiin mutta kuinka ollakaan kun huoneeseen tuli pieni ja pirteä naiskirurgi niin ei puhettakaan mistään puudutuksesta vaan otti käteensä,(mielestäni pientä ruuvimeisseliä muistuttavan neulan) neulansa ja tsup..suikkasi neulan yhteen pahkuraan ja ei todellakaan käynyt kipeää kuin sen sekunnin kaksi kun pisti mutta se tunne kun pingotus ja kipu hävisi kun veret valui pois.Melkein 5dl sitä sieltä sitten poistettiin ja jomotus aukkoon jäi mutta pahin kipu oli poissa ja pystyin kävelemään.Enää ei pitänyt vuotaa mutta... perjantaina jo taas mentiin ja samalla lailla punkteerattiin n 2dl....Minulla oli viellä alkuperäinen tarkistusaika ensimmäisen punkteerauksen jälkeen haavahoitajalle seuraavalle tiistaille ja kun sinne menin taas täysien pussien kanssa niin hän kutsui paikalle minut leikanneen kirurgin ja sekös hermostui kun oli punkteerattu eikä avattu haavaa ja putsattu jo eka kerralla kunnolla.Siltä makuulta siirrettiin muiden odottajien aikoja ja minut toiselle pedille ja puudutusta tuplana (oli jo paikat meinaan melko kipeät edellisten punkteerausten ja palleroiden takia) ja sitten haavaa auki hieman että sopi tyhjentämään sen ja sieltä sitten viellä n.3,5 dl verta ja hyytymiä poistettiin. Tikit viellä ja menoksi ja eipä ole enää tullut mutta niinhän nämä kertymät sitten venytti taas sen verran paikkoja että en tiedä mitä taas keväällä tarkastuksessa ja ihovaurioitakin tuli mutta ne onneksi lähti rasvaamalla.Mutta näistäkään huolimatta odotan jo kevättä ja pääsyä tuohon yläkropan uudistukseen että sitten 50v päivillä olisi uusi minä =)

Ja tästä aasin silta edellisen toiveen täyttymiseen eli toivoin silloin aikoinaan että 30v hääpäivänä olisi tuo eturessu poissa että voisin pukeutua ja....

...sehän toive toteutui. Eli Elokuun alkupäivinä vietimme mieheni kanssa 30v hääpäivää pienellä porukalla juhlien jossa meidät myös uudelleen siunattiin. Päivä oli Ihana ja lapset valmistelivat kaiken.Seuraavaksi vain odottelen ensi toukokuuta ja viimeistä päivää =)

Kesä menikin mökillä ja uimaan menin aina kun pystyin eli ei haitannut sää tai vieraat =).Viimeisin järvessä käyntini tälle vuodelle onkin nyt marraskuun 2,veden lämpö olikin silloin +4 =). Ylemmässä kuvassa näkyy nuo siivekkeet melko selvästi kyljissä ja nyt ne toivottavasti poissa.No puuhailinhan mökillä tietysti muutakin pihatöitä ja kevättalvesta ensimmäisellä kerralla kolasin pihapolut ja sitten lumien sulettua lehtien haravointi +syksyllä,ja pihaa riittää... Mutta yllätyin itsekin miten jaksoin sitä mitä en olisi viellä 2-3v sitten pystynyt edes ajattelemaan enkä olisi edes viitsinyt =)

Vatsakrampeista sen verran että ne jatkuvat yhä,tulevat harvemmin ja joskus viikottain,syyksi lääkäri epäilee sappioireita vaikka ne leikattu niin joillakin ne vain tulee edelleen.Kaikki mahdolliset on kuvattu ja tähystetty ja mitään ei löydy kuin nätti pikku massau =).Lääkityksenä nyt jatkuvasti iltaisin somac 40mg,panadol 1mg (muita särkylääkkeitä en saa syödä enää)ja Litalgin,niistäkin huolimatta tulevat kivut ja usein jos olen oikein rehkinyt ja tehnyt raskasta työtä.Nyt sitten joudun etsimään kevyttä työtä ja mistäs sitä löytää... Kipuja pelkää nykyään joka ilta kun ne useimmiten iskee yhtäkkiä ja iltaisin ja öisin kesken unen.

Verenpainekin palasi keväällä ja nyt käytössä taas 4 eri lääkettä ja diabetes hyvällä tasolla kun otan iltaisin 14 yksikköä insuliiniä. Eli hetken nekin poissa mutta lääkärin sanojen mukaan kun on taipumusta niin ne hiipuu takaisin pikku hiljaa. Ei yhtään kiva mutta kilot on poissa,suurin osa, ja siitä Onnellinen.

Viellä oli pakko laittaa kuva kun mummi saa pukea Prinsessaa juhlakuntoon =). Näitä kuvia katsellessa järkytyn jopa itsekin kun näkee muutoksen aiempaan elämään ja nyt kun noiden lehtijuttujen vuoksi on täytynyt selailla paljon noita aiempien vuosien kuvia etsiäkseen ennen kuvia niin paha olo tulee niitä katsoessa ja muistaa sen tuskan mitä tunsi kun ei voinut oikein liikkua missään kun häpesi itseään ja tuntui että läheisetkin häpeävät olla seurassani julkisesti,vaikka ei he varmaan niin ajatelleet mutta ne on niitä oman pään tuotoksia kun on jo niin suossa oman itsensä kanssa. Mutta paljonhan sieltä myös löytyi Onnellisten hetkien kuvia myös =)

No nyt lopettelen päivittelyt taas tällä erää ja toivon Jokaiselle joka tänne eksyy IHANAA JOULUN ALUSAIKAA <3

Kommentit ovat aina kivoja =)

PALUU NORMAALIIN ELÄMÄÄN JA UUTTA LEIKKAUSTA ODOTTAEN

2013-01-06T15:00:01+02:00

PALUU NORMAALIIN ELÄMÄÄN JA UUTTA LEIKKAUSTA ODOTELLESSA

No vuosi vaihtui ja olipa taas ihana huomata ettei joulun ja uuden vuoden pyhinä kilot nousseet eli yhä keikun siinä 68-69 kg.ssä.Ja ilokseni en oksentanut kuin pari kertaa koko aikana ja mahakouristuksiakin tuli vain 3 kertaa joista selvisin ilman sairaalareissua
Tuon abdinoplastialeikkauksen jälkitarkastuskin oli joulukuun 17pv ja lääkäri vain kehui kuinka hyvin oli haava parantunut ja seuraava aika onkin huhtikuun 8.s ja silloin saan taas ajan seuraavaan leikkaukseen eli rinnat ja korjailua noihin siipiin mitkä jäi kylkiin ja sitten muuta hienosäätöä. Ainoastaan siitä hermostui kun pyysin uusimaan vatsasuojalääkkeen reseptin että miksi minulle kirjoitetaan sellaisia lääkkeitä vatsakipuihin mutta ei tutkita syytä vaan oletetaan ja käski välittömästi tilata ajan yksityiselle lääkärille joka erikoistunut luuri laihdutusleikattuihin ja olen käynytkin hänen luonaan aiemmin,no aika on nyt huomenna ja toivottavasti apu nyt löytyy noihin kouristeluihin.Terveyskeskuslääkärit käski jättää omaan arvoonsa.

Minustahan tehtiin viime vuoden puolella lehtijuttukin

...joka ilmestyi nyt 3 pv... ja juttu löytyy täältä....

Tänään sitten eka kerran kaupassa käydessä kuulin kahden naisen kuiskuttelevan....onko se se... on on se... no on se oikeasti laihtunu niin paljon ei sitä kuvaa ole manipuloitu.......
Muita kuulumisiani kertoen,olen nyt päässyt töihin ja reilun kuukauden olen ollut mummojen ja pappojen apuna pienkodissa ja ihan ihmeekseni olen jaksanut hyvin,enää en puuskuta ja puhise ja väsymys ja kyllästyminen iske heti aamusta.

Nyt näin lyhyellä tekstillä tällä kertaa mutta palaan taas kun olen käynyt tuolla lääkärissä ja mitä siellä sitten tapahtuukaan. Nyt vain toivotan jokaiselle

IHANAA JA HYVÄÄ ALKANUTTA VUOTTA JA TSEMPPIÄ PAINONTARKKAILUUN JA -PUDOTUKSEEN

Sairasloma loppu ja paluu arkeen =)

2012-10-29T10:37:01+02:00

PALUU ARKEEN
No nyt on sairaslomat loppu ja paluu työttömän arkeen alkanut. Olenhan kyllä yrittänyt sairaslomallakin kysellä mutta laihoin tuloksin.
Viime viikolla aloinkin sitten harjoitella vyön pois jättämistä,ensin olin suihkussa/saunassa ilman sitten taas hiukan pidemmän aikaa ja lopulta koko yö. Oudolta tuntui ja tuntui kuin olisi ollut maha rutussa ilman mitään tukea.Paha olokin tuli usein ja sitten vain vyötä kireälle ja olo helpottui. Kävelemässä kun kävin niin silloin aina turvaksi laitoin. No nyt olen kolmatta päivää ilman vyötä ja käynyt jopa ensi liukkaillakin kävelemässä varoen.
Minulle on vain tullut niin ihmeellinen tarve minun elämässäni että minun pitää päästä joka päivä pienelle lenkille. Aikoinaan se oli kauhistus ja nyt jos en lähde vaikka yritän miten itseäni estää niin tulee niin rauhaton olo että pakko vetää kengät jalkaan ja taapertamaan.
Mutta nyt kun vyö ollut poissa muutaman päivän niin vatsanihan näyttää tällaiselta hirvitykseltä....

...eli ruttuinen ja rosoinen on minun litteä vatsani,turvoksissa ja ei nätti,ei todellakaan. Mutta nyt odottelen sitä muotoutumista ja vaalenemista johon voikin vuosi toista vierähtää.. Ja en aio laittaa Iltikseen juttua että mun vatsani ja muotoni on pilattu... niinkuin taannoin oli hätä jo viikon leikkauksen jälkeen joku julkisuuskipeä tehnyt... Hiljaa,hiljaa hyvä tulee...
Kun olen siitä vyöstä puhunut niin sehän on tällainen mukavuus...

kiinni

avattuna ja kuvattuna juuri väärinpäin eli ensin alhaalta kiinni ja siitä ylöspäin nuo vyöt.Tuo liivi on todella hieno keksintö ja turvaa paljolta leikkauksien jälkeen joten suosittelen pitämään käsketyn ajan vaikka välillä tulee tunne että nakkaa menemään.niinkuin itselläni oli muutamia kertoja.

Lueskelinpa tuossa aiempia juttujani kun haastatteluakin pyydettiin lehteen niin huomasin että enpäs ole viime kerroilla puhunut paljon painosta mitäänja laihdutustahan tää on...
No korjataan asia ja kerronpa semmoisen ihanan jutun että minun omaan tavoitteeseen on enää n. 4kg matkaa (eli siihen 65kg jossa kuulemma olen muiden mielestä jo ihan kurjan näköinen) elikkäs painoni on nyt ollut noin 69,1kg noin viikon verran ja syön ihan kohtuullisesti,joskus jopa herkutellen Saatan syödä pienen palan omppupiirakkaa tai vaikka täytekakkua...hmmm no sitä voi mennä enemmänkin mutta seuraukset tunnen sitten vatsassani.... dumping oireet tulevat aika pian... mutta kuten jo aiemminkin todennut en ole niitä viisaimpia ihmisiä...ainakaan herkkuasioissa......
Mutta tässä kuva aterian koosta jonka suunnilleen syön...

eli noin 50g sienimureketta,desi muusia ja ruskeaa kastiketta3 rkl ja suvisalaattia reilu ruokalusikallinen.
No kun tämän kuvan otin ja mies kysyi mitä mä nyt meinaan niin kun kerroin sen laittavani tänne,tuumasi vain että kerrotko myös sen että siitäkin jätät puolet syömättä , no hyvä on tunnustetaan... usein syö silmät enemmän kuin suu ja tuostakin söin noin puolet....
Suoraan sanoen hävettää hirveästi usein kun olemme esim pojan ja miniän luona/kanssa syömässä ja minähän sitten otan reilun annoksen ja sitten kun viellä syön liian nopeaan niin sitten alan ähkiä ja puhkia ja en pysty syömään,niin hävettää kun tuntuu että toiset luulee etten tykännyt vaikka juuri siksi ahmin kun hyvää.... Ymmärtää kai ne mutta oma pää ei... Mutta pahinta on se jos viellä syönnin jälkeen joudun vessaan juoksemaan yrjöä kutsumaan...silloin vasta onkin nolo olo....
Pizzaa jos syön niin 1/4 osa menee hyvin ja sitten muutama pala yli ja sitten ähkitään. Kebabia ja yleensä kokolihaa ja broileria ei oikein mene kun ne aiheuttaa todella nopean täyden olon tunteen ja jää kurkkuun (tunne,eihän ne sinne jää) mutta taas on syksy ja IHANAT SATSUMAT tulleet kauppoihin niitä kun ei saanut vuoteen toista syödä niin nyt kannan niitä pussikaupalla ja valehtelematta 3-5 syön päivässä.. en tietysti kerralla.... Kaupassa myyjä kertoikin itse saaneensa nuorena nokkosihottuman kun oli niitä ahminut,siksi jätän tuohon 5.n päivässä..
Mutta nyt on aika suunnistaa taas päivälenkille ja lopetella tämä kirjoittelu tältä kerralta ja jäädä odottelemaan ihania kommenttejanne joita tullut ulkomailta asti ja minä kun englantia niin ymmärrä ja mies eilen sanoi että tällaisiakin on niin minä nolona vain että olen aluksi poistellut niitä vain roskapostina eli siis Anteeksi jokainen jonka viestin olen poistanutnyt pyydän miestä suomentamaan ne ensin minulle!

IHANAA TALVEN ALKUA JOKAISELLE ja Kiitos kun kävit.

MUUTAMA KUVA LISÄÄ JA KÄVINPÄ EILEN LÄÄKÄRISSÄ

2012-10-19T09:07:01+03:00

No niin, nyt sitten ne kuvat siitä leikkauksen ekä päiviltä eli aloitanpa tällä joka napattiin perjantaina eli vuorokausi leikkauksesta..

Eli siinä sitten näkyy haavat peitettynä,ihana monttu napana ja nuo kaksi putkea ovat dreeni putket joista hyi hyi paha veri tuli pois. No minulla onneksi sitä ei erittynyt paljoa ja pääsin niistä eroon suht nopeaan.

Tässä sitten kuvaa hakasista joita olikin sitten muutama sen 61cm haavan kohdalla. Otin kuvan itse niin sain vain osan kuviin kun ei yltänyt kädet pidemmälle. Voisi kuvitella että nuo hakasten poisto olisi käynyt kipeää mutta eipä käynytkään ja sekin yksi mikä oli yliajan kun oli jäänyt huomaamatta niin enpäs tuntenut senkään poistoa vaikka oli jo melkoisesti ihon sisällä.

Niin käväisin eilen omalla lääkärillä (uskalsinpas vaikka en kyllä enää luota koko terveyskeskukseen).Sinnehän menin siksi kun minulla on jatkuvasti ongelmia ollut oikean lonkan kanssa kun lonkassa tuntuu useimmiten maaten polttavaa kipua ja jse on todella tuskallista ja inhottavaa kun herää siihen ja yrittää kääntyä. Lääkäri tutki lonkan ja sanoi että ei mikään ihme jos kipuilee kun ei lihaksia lainkaan ja painuu nukkuessa. Ennen on läskit pehmentäneet lonkkaa ja nyt vain luut törröttää... seurataan ja katsotaan helpottaako jos ei niin sitten tutkitaan tarkemmin.no tuota kipuakin kun on tullut jo reilu vuosi kärsittyä niin kauankohan seurataan ?????
Toinen syy miksi siellä käväisin oli nuo minun olemattomat lihakset käsissä/käsivarsissa ja seuraushan on että jos yritän nostaa tai tehdä jotain käsillä ylöspäin ei onnistu kun kipu iskee. Lääkärin vastaus tähän oli että minä syön liikaa lääkkeitä verenpaineeseen ja diabetekseen ja lähete labraan täydelliseen verenkuvaan ja marraskuussa aletaan purkaa lääkkeitä pois.Ajatella niitä lääkkeitä mitä edellinen lääkäri minulle urakalla työnsi ja määräsi kun minulla sappi vaivasi ja hänen mielestään vika oli verenpaineessa ja sokereissa ja etenkin minun päässä. Kyllähän siinä paineet kohoaa kun kuukausikaupalla saa tapella että mulla on vatsa kipee...niin mutta sinulla nuo paineet korkealla,otappas noita lisää.......
No onhan tuota itsekin ajatellut että lääkkeitä pitäisi hiukan katsella uusin silmin kun välillä kävelen pitkin seiniä kun maailma pyörii ja jalat lähteneet alta muutaman kerran. Mutta kun kiltti tyttö olen ja silloin tämä yksi hyväkäs lääkäri väitti että minun verenpainemittari valehtelee kun näytti välillä että paineeni ovat 80/52 jne jne ja kun heidän mittareilla mittasivat niin olivat korkeammat. Oma mittari näytti kuitenkin kaikille muille oikein !!! No tämä lääkäri nyt sanoikin että heillä on huomattu että kotona mitattu tulos on se oikeampi koska potilaan paineet on korkeammat kun sairaanhoitaja mittaa ja kun lääkäri mittaa se on siitäkin selvästi korkeampi. Siis ketäs uskoisin........taidan uskoa nyt tätä lääkäriä...kai.....vaikka oikeasti vaikea enää luottaa oikein kehenkään tavis lääkäriin.....

Onpa kiva huomata että täälläkin käy joku lukemassa näitä minun sepustuksiani ja kommentoinneista iso KIITOS ja tsempeistä. Toivon että tästä minun kirjoittelusta olisi joillekin edes jotain hyötyä ajatuksesta mennä leikkauksiin tai jos pelottaa niin voi lukea ettei se nyt niin kauheaa ole minulla vain sattunut muutama huono kokemus mutta ne taas ei liity varsinaisesti itse laihdutus/lihavuusleikkaukseen.

Nyt vyötä taas hiukan löysemmälle laittamaan ja sitten voisikin vaikka alkaa päivitellä tuota toista blogia =)
KAIKILLE IHANAA SYKSYNJATKOA JA ILOISTA TALVEN ODOTUSTA
Kommentit yhä tervetulleita ja odotettuja

NYT ON ROIKOT POISSA JA TUKEVA OLO =)

2012-10-15T09:13:01+03:00

Nyt on sitten roikot poissa ja olo jo ihan hyvä,suorastaan ihmeellisen hyvä.
Elikkäs 13.9.2012 olin siellä Abdinoplastia leikkauksessa ja aamulla klo 7 oli oltava päiväkirurgisella. Jännitti todellakin,enemmän varmaan jännitin tilannetta mikä leikkauksen jälkeen kuin sitä että minut nukutetaan.
Aamu alkoikin sitten kiireellä kun olikin tullut määräys että minusta täytyy ottaa keuhkokuvat ennen leikkausta ja niinpä sitten valmistelujen jolkeen kiidettiin pitkin sairaalan käytäviä ensin röntgeniin ja eikös se pahalainen tahtonut temppuilla ja koneet ei toimineet ja taas siirryttiin toiseen huoneeseen ja siellä sitten taas riisuttiin ja kuvattiin ja taas puettiin ja sitten alkoikin matka leikkaussaliin kävellen . No sielläpä näkyikin sitten eri saleissa ihmisiä pötköllään ja osa taisi olla jo unten mailla kun minä vakaan tärisevin askelin suunnistin hoitajan perässä saliin numero 13.Siellä odottikin minua sitten koko henkilöstö ja ihan kädestäpitäen jokainen tervehti ja esittäytyi.Leikkaava kirurgi sitten pyysi minua seisomaan korokkeelle ilman rihmankiertämää ja alkoi sitten taiteilla tussipiirroksia minun alamahalleni ja sitten mentiinkin pitkäkseen ja piirtely vain jatkui kun samalla minua kai yritettiin rentouttaa höpöttelemällä.Siinä piirrellessähän kirurgi huomasi minun navan yläpuolella olleen reiän joka ollut sappileikkauksesta lähtien ja muut lääkärit vain tokaisseet että jaa tuommoinenkin on tai eivät noteeranneet millääntavoin niin tämä puuttui heti siihen ja selvisi että oli TAAS kyseessä hoitovirhe,minulla siis oli reikä suoraan vatsaan mahaportin viereen ja suuri riski on ollut että olisi voinut levitä kaikkea mahdollista pöpöä vatsaan suoraan reiän kautta,onneksi desifioin sitä useasti.Reikä oli kuulemma Fisteli ja sen vuoksi jouduin syömään vahvinta mahdollista antibioottia kaksi viikkoa.Mutta nyt sekin on korjattu ja sitä tarkkaillaan viellä ja minun aiemmat vatsakivut luultavasti johtui siitä ja sinne joutuneista bakteereista tms.

No kun kirurgi oli saanut taiteensa valmiiksi alkoikin sitten hyörinä ja pyörinä ympärilläni ja piikkejä löytyi sitten käsiin ja mittareita asenneltiin ja minäpä ajattelin siinä että " Minä en voi laittaa silmiä kiinni kun ne luulee että nukun jo ja alkavat leikata mun ollessa tajuissani" ja muistan vain kun anestesialääkäri sanoi että hiukan kirvelee ja kohta tulee uni ja toivottelivat kauniita unia ja minä yritin tuloksetta pitää ne silmät auki
Seuraava havainto olikin sitten kun heräämössä katselin taas hääriviä ihmisiä ja minulle oltiinkin samantien tuomassa kipupiikkiä ja juotavaa.Olo oli todella tukeva mutta puutunut ja hiukan kipristeli mahan seudulla kun tietty yritin kääntyä ennenkuin tajusin ettei se onnistu.Minulle kerrottiin että leikkaus oli sujunut hyvin ja salaa kuuntelin lisää kun keskenään hoitajat ja lääkärit kävivät läpi minun leikkaustani (luulivat kai että nukuin ) Kuulin kuinka huolissan oli kirurgi siitä fistelistä ja antoi ohjeita ja ihmetteli kuinka sellainen oli jäänyt huomaamatta. Sitä aluetta oli kuulemma erityisesti tarkkailtava.

No sitten minut kärrättiinkin osastolle ja siellä sitten oli kyllä mahtava hoitohenkilökunta ja eipä tarvinnut kipuilla eikä odotella apuja vaan heti löytyi apua kun inahtikin.Ruokaa tuotiin eteen isoja annoksia ja minä pyytelin että puolikkaita vain ja nehän ihmeissään kun ei ruoka maistu kun eivät muistaneet että minuthan on leikattu jo pikkumahaiseksi aiemmin . Olin nimittäin sillä osastolla ensimmäinen abdinoplastialeikattu ja kaikki oli heillekin uutta ja siirrot olivat tapahtuneet vastikään eikä oltu saatu aiemmalta osastolta ketään asiantuntijaa siirretyksi mutta Hyvin meni kaikki,oli kenties huolellisempaa hoitoa nyt kuin jos olisi ollut heille jo rutiinia.
Sairaalassa olin siis torstaista maanantaihin jolloin poistettiin viimeinen dreeni. Dreenejä minulla oli kaksi joista eka poistettiin jo lauantaina ja toinen jätettiin maanantaiksi. Dreenin poisto ei käynyt varsinaisesti kipeää vaan tuntui inhottavalta Katetri poistettiin jo perjantaina kun valitin koko ajan että on tunne että pissattaa ja haluun vessaan ja myös siksi halusin ylöskin kun puutui selkä ja takapuoli selällään maatessa.Sainhan torstainakin käväistä pesun ja petauksen ajan jaloillani mutta sitten perjantaina sain jo pussukoiden kanssa talutettuna vessaan tassutella ja Ah mikä tunne. Lauantaina jo sinnittelin itseäni ylös ja kävelylle seinistä kiinni pidellen ja siitä alkoikin sitten hoitajien naljailu että saa etsiä missä minä milloinkin meen kun eivät kiinni saa,hyvä tahtoista naljailua kun oli heistä vain ihailtavaa että lähdin liikkeelle niin pian.No perjantaina kyllä perheen käydessä luonani minua kyllä kärräiltiin pitkin käytäviä kahville ja ulos pyörätuolilla jotta vaellukset aloitin oikeastaan jo silloin

Suihkuun pääsin ekakerran vasta maanantaina ja kylläpä tuntui mahtavalta kun siihen asti oli vain pesulapuilla pyyhitty ja hiukset pesty kerran sellaisella pesumyssyllä joka kokemus sekin .Ja sitten kotiin antibiootti ja kipulääke reseptien kera. Autoon meno oli hankalaa mutta onneksi meillä ja pojalla joka haki on autossa mahdollisuus nostaa autoa ylös niin pääsin kyytiin ja pois ja sitten kotona .... Oma sänky ja koti Mahtavaa.... mutta kun ei saanu mahallaan maata ja ja ja .....
Kotona elämä alkoikin sitten miehen jatkaessa haavahoitoa eli siteiden vaihtoa ja suihkuun auttamista eli sehän sujui näin
1. Minä menin suihkun alle jakkaralle istumaan kun ensin heitin vaatteet pois
2 Tukivyö pois,isäntä vei sen turvaan kastumiselta
3 suikuttelin itseni
4 huusin isännän antamaan pyyhkeen ja kuivasin
5 huusin isännän laittamaan vyön
6 isäntä talutti minut sängylle selälleen
7 vyö pois ja isäntä otti vanhat siteet pois ja sitten hetken huokaisu
8 tikkien ja hakasten ja haavojen tarkistus ja uudet siteet ja vyö paikalleen tiukasti
9 kyljelleen ja siitä ylös....

Tikkien ja hakasten poistojen jälkeen melkein jatkui samalla lailla paitsi haavoja oli suihkuteltava joka ilta ja siteitä ei laitettu enää eka päivän jälkeen kun eivät vuotaneet. Vuorokauteenhan tikkien ja hakasten poistosta ei saa kastella haavaa.

Nyt menee jo suihkureissut ja saunakin hiukan omatoimisemmin paitsi tuon vyön laittamisessa tarvitsee apua viellä silloin tällöin.

Niin tuosta vyöstä,eli sehän oli laitettu minulle silloin heti leikkauksen jälkeen ja sitä pidettävä minun 7vko.a koko ajan yöt ja päivät. Se tukee vatsalihaksia ja myös haavoja repeämästä. Sen sain todeta konkreettisesti itse kun olin menossa napatikkien poistoon 7vrk leikkauksesta ja lähdin kävellen kun terv.keskus vain 300m päässä ja kun satoi vettä ja minulla crocsit jalassa ja päätinpä oikaista nurmikon poikki niin ilmalennolla pepulleen menin ja säikähdin kullä tosi paljon että nyt kävi pahasti. Nousin ylös ja ei tuntunut missään niin kävelin kotiin vaihtamaan vaatteet ja sitten takaisin ja sairaanhoitaja tarkisti ja sanoi ettei repeämiä näy mutta jos ilmaantuu kipuja niin sitten lääkäriin,ei tullut ja vyöstä siihen kiitos.
Niin tämä vyö on ihan yes paitsi se alkaa ahdistaa vähitellen kun minulla esim autolla ajo keljua jne.. Mutta muutaman kerran kun vyö jäänyt löysälle tai sitten kerran yritin istuen siirtyä saunan lauteeelta alas niin voi vietävä sitä tunnetta . No nyt opettelen jo pitämään tätä löysemmällä ja käyttämään hiukan omia lihaksiakin (en vain tiedä missä ne on ) vaikkakin hiukan keljulta tuntuu mutta ei ole enää kuin 2vko.a kun saan heittää mäkeen tään....

Sairaslomaa sain 6vko.a ja sitten pitäisi löytää jotain kevyttä alkuun,tjaah....mistähän.... Koneellakin istuminen sujuu nyt jo hiukan paremmin kun muistaa välillä jaloitella muuten alkaa tuo vyön pahalainen ahistaa....

Kuvia on otettu mutta eka kuvat on mun kännykässä ja täytyy pyytää isäntää tänään tyhjentämään se että saan nekin tänne (itse en osaa) mutta tässä on yksi kuva joka on noin 3 viikkoa leikkauksen jälkeen

Haavahan on minulla noin 61 cm pitkä ja napa istutettu paikoilleen Niin ja kimpaleen paino mikä poistettiin oli sellaiset 2,3 kg kun alla ei ollut ollenkaan ollut rasvaa pelkkää löllöä.....

No tässäpä uusimpia kuulumisia ja Tiinalle vastaus kysymykseen oksentamisesta että ensin minulla kyllä tulee limaa aivan valtavasti ja sellaista vaahtoa ja toisella juoksulla sitten tyhjene se mikä aiheuttaa sen oireen eli viimeisimmäksi olin syönyt päivällä hirvipaistia ja sen jälkeen paljon muuta ja illalla sitten kävin heittämässä vain ne paistit ulos. Ja se mikä hulluinta että välissä oli monta tuntia.

No nyt päättelen tämän tähän ja odottelen taas kommentejanne ja lisään noita kuvia kun saan ne ensin koneelle.Muttta kiva kun kävitte kurkkaa taas minun juttutuokiota

AIKAA JA KILOJA ON VIERÄHTÄNYT JA ENSI KUUSSA ABDINOPLASTIA

2012-08-21T11:55:01+03:00

AIKAA JA KILOJA ON VIERÄHTÄNYT ja ENSI KUUSSA ABDINOPLASTIA

Tyttäreni tuossa äsken minulle sanoi että täällä on kaipailtu minua ja käväisinpä kurkkaa ja niinpä oli muutama kevätpuolella kaipaillut. Anteeksi kun olen jättänyt tämän ihan hellolleen mutta voin sanoa suoraan että viimeisin talvi ja kevät on ollut yhtä tuskaa ja sitten on tullut niin paljon muuta ja niinpä tämä unohtui. Mutta yritänpä nyt hiukan kertoa uusimpia ja vanhempiakin asioita
Eli viime syksynä menin töihin vanhustenhoitoon ja siellä ollessa alkoi niin hirvittävät ylävatsakivut vaivata ja kun lääkäriin menin niin minulta tutkittiin milloin verenpainetta milloin sokereita ja vatsakipuihin ei noteerattu kunnes lopulta soitin leikanneelle kirurgille kun oma lääkäri alkoi puhua minulla olevan päässä vikaa.... Sitten alkoi tapahtua mutta vielläkin viivytellen (kiitos oman lääkärin) mutta kuvauksissa juostuani jouduin akuuttiin jonoon sappileikkaukseen,jotka olivat ärtyneet rajusta laihtumisesta. No monien kommellusten ja peruttujen aikojen jälkeen söin niin paljon litalginiä ja tramalia että niitä meni tuplaannos vuorokaudessa ja silti kiemurtelin tuskasta jatkuvasti mutta ei vain veitsenterälle päässyt ennenkuin osastonhoitaja pisti tuulemaan puolen vuoden kärsimysten jälkeen. Sinne jäi sappikivet tai oikeastaan hiekka joka lähti liikkeelle koko ajan liikkeessä ja aiheutti kivut.Mutta tilalle sainkin sitten vatsahaavan hirveistä särkylääkemääristä ja siihenkös viellä omalääkäri kehtasi sanoa että minun oma syy vaikka joka päivä soittelin sairaalaan ja lääkäriin kun kivut hirveät.
Sappileikkauksessa olin huhtikuun lopulla ja silloin painoin viellä 79-81kgkg vaikka mikään ei sisällä pysynytkään ja en ollut syönyt kunnolla kuukausiin. Leikkauksen jälkeen paino tipahtikin sitten 74kg ja tässäpä on nyt pysynyt. Syön kyllä nykyään niin makeaa kuin suolaista,no en tietysti samoissa määrin kuin ennen mutta kuitenkin herkuttelunhimolle kun ei mitään mahda ja se sitten kostautuu kun vessanpytyllä huutelen yrjöä ja useimmiten se sieltä lentäen tulee....Sietokyky eri ruoille vaihtelee,välillä jotain pystyy syömään ja jotain herkkua ei millään ja sitten voikin olla taas seuraavana päivänä ihan toisin.Makeanhimoon huomasin vaikuttavan magnesiumtabletit kun alkoi mennä noita tryffeleitä siihen tahtiin että ihan heikotti jo lompakkoakin ja kun kuitenkin hetken päästä ne sinne vessanpyttyyn uhrasin niin turhaa rahanmenoa vain Hetken herkku ja sitten silmät punaisina sänkyyn kiemurtelemaan tuskissaan... Ihminen on sitten pöljä...ainakin minä....
No keväällä myös käväisin kirurgin juttusilla kun 1v tarkastuksessa todettiin että paino on tippunut niin mahtavan hyvin 90% että nyt sitten voisi laittaa lähetteen plastiikkakirurgille ja lähetteen sainkin melkein heti eli pääsin roikkoleikkaus ( abdinoplastia) jonoon heti. Ensin vatsa ja piiip ja sitten keväällä -13 rinnat,allit ja jalat.... Kyllä taas lähti JKL.n sairaalan ovista silloin Onnellinen nainen vaikka sappi kiehuikin kropassa pahimmillaan... Tuskan sekaista hymyä virnistellen taapersin autolle ja soitin isännälle ilouutisen.... No isäntä varmaan vain ajatuksissaan tuskaili etteikö nuo leikkaukset lopu ikinä....=)
No nyt mennään syksynpuolta ja sappioireet on poissa ja vatsahaavakin pysyy kurissa kun muistan etten stressaa Miten???? ja otan lääkkeet.... Silloin tällöin kivut ovat todella kovat mutta menee ohi ja nyt onkin ilmennyt niin paljon leikatuilla suolenkiertymiä että olenkin pohtinut ettei vain..... en manaa ..ei minulla...ei enäää mitään uutta..ei..
Mutta eilen,vihdoinkin eilen tuli sairaalasta tekstari jossa kysyttiin otanko vastaan ajan leikkaukseen 13.9 ja vastaus lähti heti että KYLLÄ ja se on nyt sitten varmennettu että minulla on kohta sileä massu ja ja no kyllä jännittää ei voi kieltää.
Tämä vuodatushan otti ja kadotti kuvat jotka tänne laittelin ja jos nyt joku uusikin eksyisi kurkkailee tai vanhakin haluaa viellä seurata minun matkaani naisellisemmaksi naiseksi niin etsinpä tähän mukaan muutamia kuvia tuolta kansioista....

Elikkäs tässäpä muutaman vuoden takaisia kuvia minusta ehtoisana emäntänä eli 137 kg.n painoisena. Huh...enää en jaksaisi moista ylimääräistä kantaa multasäkkinäkään....
Kakku maistui ja elämä...ei hymyillyt kuten nyt... sokerit kohisi ja verenpaineet huipussaan.
Mutta nyt taidan lopetella tällä erää ja lupaan päivitellä hiukan useamminkin kuin mitä nyt ja tietysti puhtia ja iloa antaa jokainen rehellisen mukava ja vähemmänkin mukava kommentti jatkaa taas tätä blogin päivittelyä
IHANAA SYKSYN JATKOA jokaiselle

Laihdutusleikkauksesta reilu puoli vuotta ja painoa pudonnut jo noin 35kg

2011-07-18T12:04:01+03:00

LEIKKAUKSESTA NOIN PUOLI VUOTTA JA -35kg

No tässä se taas nähtiin kun minä lupaan tiivistää tahtia bloggailussa niin seuraava väli onkin sitten jo tosi pitkä...ihan nolottaa näin yksinkin...

No kuulumisia kuitenkin,ylä ja alamäkiä....

Paino on välillä juminut paikallaan ja taas jälleen huomannut että säästöliekkejähän sitä silloin poltetaan ja paino lähteekin nousuun.Pää ei tahdo sitä tajuta kun järki sanoo että jos ei syö niin paino laskisi mutta eipä ookkaan niin vaan kun lisää syöntiä,hiukka vaikka pullaakin mukaan...niin jopas aamulla vaaka näyttää miinusta...

No helteet on kyllä olleet taas sellaiset että on tullut ahdettua välillä väkisinkin suuhun jotain kun ei maistuisi ja sitten kun perinteiset kesäherkut eli jäätelö ja grilliruoat ei oikein sopineet niin näkkäri ja kahvi oli sellaista mitä suuhunsa tunki.No toisen pidemmän hellekauden aikana sitten maistelin taas jäätelöä ensin mehujäätä (ampparia) se maistui ja etova olo oli vain hetken.No sitten markkinoilla pikku pallo mangomelonia ja se meni hyvin kun ei ollut vohvelissa vaan purkissa...ja oli hyvääkin...njam... No sitten kun olin usein maininnut isännälle pehmiksestä niin kerran sitten ajaessamme kotiopäin pysäytti isäntä pehmiskojulle ja niinpä sain vaniljapehmiksen...mmmmmm...hyvää oli mutta liikaa ja vohveliosuus sitten päätyikin linnuille..

Grillimakkarakin alkoi sitten kesän mittaan maistua mutta ennen söin 4-6 niin nyt kerran olen ahminut 3 ja se meni sitten ihan liiallisuuksiin...olo oli kuin täyteen ahdetulla ilmapallolla..Ja siihen kun poika viellä tarjosi pannarikahvit päälle.....hyvää oli mutta sitten ilta menikin puhistessa ja kiroillessa sitä yhtä makkaraa liikaa...mutta kuten sanottu...olipahan taas opiksi ettei ahnehdita liikoja....

Leipääkin olen jo voinut syödä,kuivahkoa ruisleipää näkkärin lisäksi ja karppinen leipää paahdettuna...hyvää leipää mutta niin hitsin kallista vain.Karppailu jäänyt taas vähemmälle ja sen huomaa taas vatsoireista ja paisuneesta olemuksesta...

Mausteiset ruoat ja liian makeat aiheuttaa yhä sellaisen olon jo heti etten edes uskalla harkita niitä maistaa paitsi toinen pojista toi kerran valkosipulilastuja ja niitä voinkin syödä ja sitä myötä olen alkanut käyttää valkosipulia miedosti omissakin ruoissa,ensin minun ruoka ja sen jälkeen erotellaan isännän ruoka joka sitten onkin sellainen chilin ja erilaisten tulisten makujen sinfonia että huh....ja isäänsä on lapset tulleet...vaikka kyllä minäkin aikoinaan puhaltelin näkymätöntä tulta suustani mutten enää... Jopa oliiviöljy etoo vaikka ennen ei,nyt jopa haju siitäkin...

Suklaa olikin yllätys kun kerran Ippelle annoin fanipalan ja siitä suklaata jäi sormiin ja sen nuolaisin vaistomaisesti pois niin olipa todella PAHAA.... mutta nuohan ei haittaa jos ei makea maita...

Mutta suht normaalisti nyt syön eli pikku annoksia ja kokeillen uutta joskus,pureskelu viellä jää vähin ja se sitten kostautuu mutta oireet menee nopeasti ohi.Juominen on nyt taas jäänyt hiukan liian vähälle mutta nyt ei sitten maita mehut vaan kylmä vesi tai kivennäismehu S-marketista omena-päärynä ja kahvia sitä menee liikaa....

No mennääs nyt sitten painoon...... Tänä aamuna mitattuna 78,5kg eli ihan mukavasti eli -36.5 kg vuoden alusta ja siitä kun olen pahimmillani painanut niin -59kg.Eli aika tyytyväinen olen.Tavoitteeseen on enää 13,5 kg.....ja sitten alkaa toisen leikkauksen odottelu,että kurotaan nuo roikot pois ja ensi kesänä sittä saattaa iletä vaikka yleiselle rannallekin mennä....

Laitanpa vertailukuvat nyt tänne ja nyt laitankin ennen ja jälkeen kuvat eli eka kuva on otettu muistaakseni ennen leikkausta ja toinen noin 2 viikkoa sitten....

No hyi,taas alkoi hävettää....

Mutta siinäpä taas hiukka kuulumisia ja nyt en lupaa mitään etten varsin narraile vaan palaan taas kirjoittelemaan joskus......

MUKAVAA KESÄNJATKOA ja kommentteja on kiva aina saada......

Ei otsikkoa

2011-05-16T08:57:01+03:00

KARPPAUSTA JA MUUTA UUTTA

No niin siinä sitten kävi että enpä pitänyt lupaustani ja nyt vasta taas päivittelen tätä minun laihdutustarinaani.

Aloitetaanpa sitten ihan kuulumisista joissa nyt enemmän myönteistä kuin valitusta....=)

Mistäs aloittaisin...hmmmm...paino on juminut ihan urakalla tässä välillä,viime kirjoituksen jälkeen kipusi takaisin jopa 94,7kg ja alkoi itku olla lähellä kun mikään ei auttanut.No tietty kun koko elämän jankutettu syö vähemmän niin laihdut niin niinhän sitten tein ja elimistö meni säästöliekille eli tulos oli päinvastainen.Tiesin kyllä ettei niin saa tehdä mutta kun on vain yksi pää annettu....

No sain sitten ohjeita monelta suunnalta että syö,syö ja vielä kerran syö. Tein niin ja tippuihan se sitten viikossa melkein 3,5 kg ja taas hymyilytti.Lisäsin vain yksinkertaisesti ruokaannoksia ja protskua lisää.No vatsa siitä taas kärsi yhä enemmän niiden entisten kipujen lisäksi ja vaikka paino tippui niin maha oli kuin potkupallo,niin turvoksissa.Oli tosi raskas olo.

9.5 oli sitten aika Kuopioon 3kk tarkastukseen jonne menin hiukka masentunein mielin kun omasta mielestäni painoa ei ollut tippunut tarpeeksi.mutta yllätys olikin melkoinen kun lääkäri sanoikin että painoa oli tippunut enemmän kuin odotettu eli hiukka yli 14 kg,oli ihan pakko huikkasta siihen että YES...

No ei se ihan niin helpolla sitten päästänyt vaan alkoi kertoa kokeiden tuloksia ja nestettä juon liian vähän,sitä lisää,kaliumarvot olikin sitten melkein alimmassa mahdollisessa rajassa (siitä selvisi sitten nuo minun rintakivut joita ollut vähänväliä) eli kaliumpitoisia ruokia syödä ja ei enää nestettäpoistavia aineita tai lääkkeitä. Ja sitä proteiinia sitä lisää.Diabeteslääke tuli takaisin jauheen muodossa,ja mittaillen aamuisin,ja kun 3 kertaa on peräkkäin 6 niin inskaa vähemmän ja sitten pääsen eroon siitä riesasta,toivottavasti.Mutta kaikin puolin kiva käynti.No tupakanpolton lupasin jättää tämän 9 kk aikana kun seuraava käynti Kys.ssä

No minähän tein työtä käskettynä ja aloin sitten syödä ja juoda ja olo olikin sitten sen mukainen,ähky koko ajan ja vatsa kipeä koko ajan.Olin kuin ylensyönyt possu,röyhtäilin ja hikosin.Olo oli täysin vetämätön.Ja paino alkoi taas nousta....grrrrrr

Torstaina 12pv tulikin pojan kanssa taas kerran puheeksi karppaus eli vähähiilihydraattinen ruokavalio ja kun siihen sitten tutustuin tarkemmin niin huomasin ettei se niin kallis ja hirveä ollutkaan.Minulle leipähirmulle löytyikin sellaisia ohjeita joita voikin syödä. Näihin sivuihin tutustuin ensin ennenkuin tein päätökseni

http://karppaus.info/resepti/index.php

http://www.kuntoilijat.net/ruokavalio/vahahiilihydraattinen-ruokavalio---vhh-ruokavalion-perusteet

Perjantaina sitten aloitin,aamulla söin vielä näkkärin kuten normaalisti mutta sitten kauppaan ostoslistan kanssa ja sitten leipomaan. ensin tein aamiaismöttösiä eli munamassa jossa kinkkua ja juustoraastetta ja hyvää oli lämpimänä,ja mikrossa lämmitttynä myös,kylmä ei niin maistunut..

Ja sitten tekaisin juustoleipiä,njam,tosi kevyitä koostumukseltaan mutta kun päälle laittoi rasvaa,sulatejuustoa,maksapasteijaa,ja suolakurkkua niin ei enää ollut kevytmutta nehän sallittuja niin laihdutusleikkauksen jälkeen kuin karppailussa.

Olen kyllä tehnyt sitten vielä siemenrieskaa josta eka kärähti kun olin puhelimessa mutta toisen kun tin niin onnistui ja hyvää sekin enemmän purekeltavaa.No ekasta kyllä huomasin että palamattomista kohdista tuli hyvää näkkäriä

Kinkkupiiraan tein myös ja otin uunista liian aikaisin vaikka näytti kypsältä kun pohja,tummataikina hämäsi,mutta nakkasin sitten uudestaan uuniin parin tunnin päästä kun sapetti tarpeeksi ja nyt sekin syötävässä kunnossa.Kuvia on mutta kamerassa viellä...

Mutta mikä tärkeintä,neljäs päivä ilman vatsakipuja ja pallomahaa on alkanut ja paino laskenut torstai aamusta 2,4kg eli nyt vaaka näytti aamulla 88,4 kg

Eli jos kärsit vatsakivuista joille ei apua löydy niin Suosittelen tuota karppausta,Kiitos pojalle ja myös tytölle kun olette siitä puhuneet.Itse ajattelin aiemmin että tuon karppauksen täytyy olla kallista lystiä mutta ei se niin kallista ollutkaan ja kun sen hyvän olon tunteen tuntee jo melkein heti....niin kyllä sen muutaman euron laittaa siihen kuin johonkin muuhun mikä aiheuttaa vain kipuja...

No siinäpä taas päivittelyä ja uutta tietoa minun taistelusta painovoimaa vastaan,mutta periksi en anna.Onneksi ei tee mielikään mitään niistä entisistä herkutteluista paitsi joskus tekisi mieli syödä oikein tulista ruokaa mutta siihen ei kai ole enää paluuta,lääkäri sanoi että voi olla etten enää koskaan voi syödä tulisia maustettuja ruokia ja samoin minä olen Onneksi kai yksi niistä jotka ei siedä enää makeaa ja siitä olen tyytyväinen,hapanmakea menee mutta ei makeanmakea kuten esim jogurtit,suklaa tms....

Kuvia lupailen ensi viikolla,ja saa sit nähdä onko muutosta tapahtunut kun näkee ne kuvina kun vieläkään ei tuo peilikuva ole minulle oikeudenmukainen..

Mutta nyt vain taas kiitokset aiemmille kommentoijille ja lisää lisää saa tulla...kiva huomata että joku edes käy lukaisemassa... Tuula siskoseni...en itse näe niitä jalkoja niin hoikkina mutta eilen isäntä mittasi mun "hauiksen" ja se oli vain 28cm ja tulipa olo että OHO...

IHANAA JATKOA JA ELOA JOKAISELLE JOKA TÄÄLLÄ PIIPAHTAA

ja kiva jos kommentoit

Taas hiukan kevyempi olo

2011-04-04T10:24:01+03:00

TAAS HIUKAN KEVYEPI,VAIKKA ENEMPIKIN VOISI OLLA.

No taas aika vierähti ja sain vasta nyt aikaiseksi alkaa päivitellä täällä taas.pitäis tuota toistakin (seipu) päivitellä tänään...kun jaksais...

No aloitetaanpas nyt vaikka uusimmilla kuvilla jotka otettu nyt lauantaina 2.4

Elikkäs siinä on nyt tyylinmuutos tällä emännällä,löysin tuon paidan kaapin kätköistä kun joskus ostanut sen mutta silloin kyllä oli enemmän makkarankuori kuin paita ja nuo legginsit löysin tokmannilta viime viikolla ja oli iso yllätys kun kooltaan l/xl ja sopivat jo päälle...no joustavathan ne on......Harmi vain kun ei niiden kuvio näy kun ne on sellaiset painetut kuluneet farkut

Niin kuulumisiako.... Jotain uutta on.Sain kuntopyörän pojalta ja miniältä lainaan ja nyt olen polkenut melkein (väh 5kert./viikko) tunnin päivässä ja kaloreita kuluu noin 450-470 kcal ja sitten viime viikolla aloitin tuon allien kadottelun punteilla (n3,5kg),elikkä päivässä kuluu noin 1h ja 15min kuntoiluun.

Paino oli tänä aamuna 92,8 elikkä vähän on tippunut mutta enemmänkin voisi.Iloisempi asia on kun viime viikolla kokeilin vaatteita mitkä ei päälle ole sopinut koskaan... hankkinut niitä vain silloin kun olen ajatellut että jos joskus niin kappas nepä solahti päälle ja jopa napit ja vetskaritkin meni kiinnija eivät edes puristaneet.Eli ei se oma peilikuva taida aina olla ihan oikeassa.Niinhän olen kuullut eräässä painonhallintaryhmässä että laihduttajan oma minäkuva säilyy sitkeästi aivoissa pullukkana vaikka olisi jopa anoreksian partaalla.

Nuo ongelmat mitä ollut aiemmin niin ne helpottaneet ettei ole tarvinnut levolacia tai somacia enää nappailla,ainoastaan silloin tällöin on vain hetken liikasyöneen olo jos hotkin ruokani vahingossa.Nyt olen yrittänyt jo lisäillä ruokavalioon kurkkua ja tomaattia varoen ja eilen jopa uskalsin syödä yhden kaalikääryleen.Njam. Ja kalaa on nyt tullut syötyä huomattavasti enemmän kuin aiemmin.

Kun en millään saanut tarpeeksi nautittua tuota proteiinia niin olen aloittanut nyt myös juoda proteiinia jauheesta.Kaakaonmakuinen kyllä teki oireilua ja nyt sitten maustamatonta jonka sekoitan rasvattomaan maitoon ja enpä hyväksi kehu mutta menee kun on pakko.Sen olen huomannut että jos vain juominen tai protskut jää ottamatta niin paino ei liikahda sitten mihinkään,jos ei ylöspäin.

No tässäpä tärkeimmät taas ja päivittelen taasen ,en lupaa mitään etten kovin narraile mutta yritän olla nyt hiukka useammin täällä blogissakin kirjoittelemassa.

KEVÄÄN ODOTUSTA JOKAISELLE! Kommentoithan,se antaa pontta tälle urakalle ja kiitos uskollisille p&p.lle ja Mialle

Leikkauksesta 6 viikkoa reilu

2011-03-11T09:00:01+02:00

REILU 6 VIIKKOA LAIHDUTUSLEIKKAUKSESTA

No päivitelläänpäs taas kun on ollut taas pitkä väli edellisetä.Ei vain jostain syystä ole ollut oikein tsemppi päällä kirjoitella kun on kaivertanut ruokatorvea,väsyttänyt ja mikä pahinta paino vain junnasi paikoillaan ja alkoi tulla jo epätoivoinen olo että tässäkö tämä nyt olikin sitten.

Niin nuo aiemmin mainitsemat oireeni ei vain tahtonut hellittää ja syöminen olikin sitten sellaista taistelua että melkein itkun kanssa yritin vääntää jotain sisääni ja juominen oli yhtä vaikeaa.Kun siihen sitten paino vielä kipusi kilon ylöspäin niin teki mieli mennä peiton alle ja pysyä siellä.Oli tosi luuserimainen olo ja ajatus pyöri päässä että näinkö en sitten onnistunut tässäkään.Jos jotain söin niin pala kurkussa alkoi saada oireita ja oksentelin sitten limaa ulos ja eipä siihen sitten mitään suuhunsa viitsinyt laittaa. Yritin kyllä Olo jogurtilla ja kaikilla "hyvällä" mutta kun minulta tosiaan on se makeanhimo jäänyt sinne Kuopioon niin eihän siitä mitään tullut,kaikki oli liian makeaa ja on vieläkin.

Mies monasti kyllä sanoi minulle että ottaa somacia kun hänellä niitä kaapissa on ja kokeilla ja lopulta sitten noin viikko sitten nappasin tuskaani yhden kun olin oksentanut taas illan ja kakistellut sitä palaa ulos tuloksetta.Ja se auttoi vajaassa tunnissa.Aamulla sitten soitin Kys.iin ravintoterapeutille ja kysyin että voinko käyttää niitä ja sitten levolacia kun tuo vessassa käynti on ollut vain sitä liruttelua vain ja toinen juttu ollut viimeiksi 6vrk sitten.Lupa tuli ja niinpä alkoi uusi kokeilu niin lääkityksellä ja syönnille.

Pikku hiljaa alkoi ruoka maistua ja potkupallo katosi edestä kun kyykin vessassa muutaman kerran aamusta (ja sen jälkeen joka aamu,nyt en ole levolacia ottanut 2 pv).Pikku hiljaa alkoi ruokakin maistua muulta kuin etovalta ja juomista sain lisättyä 1,5 litraan ensin pikku pakolla ja nyt ei enää niin tee vaikeaa kun laimennan Light mehua tooosi laimeaksi,ihan vain hitusen makua kun muuten niin makeaa sekin,Teen sitä kerrallaan aina puoli litraa ja eka satsi juotava ennen puolta päivää,seuraava ennen kolmea ja sitten seuraava illan aikana.Lisäksi siihen kahvi ym juoma piimät sun muut..

Ruokailut nykyään menee näin

klo 7-8 puuro1,5dl rasvalla 2tl

klo 9-10 kahvi ja näkkäri kinkulla ja juustolla jos juusto maittaa vaihtelevasti ja tl rasvaa

joskus saatan vaihtaa näiden aterioiden paikkaa jos aamusta ei jaksa puuroa alkaa väsätä...

klo 11-12 perunasoselaatikkoa 1,5dl ja 1rkl suvisalaattia ja 1rkl kurkkusalaattia (nämä ovat kaupan valmiita kun ovat tarpeeksi hienojakoista)

klo 13-14 kahvi joko näkkärillä tai rinkelillä tai muutama tuc keksi

klo 16-17 jokin muu laatikkoruoka esim spaghettivuoka 1,5dl ja salaatit kuten edellä,ruoka on kaikenlaista sulavaa mutta annos on sama

klo 20-21 kahvi ja näkkäri kuten aamulla

Tuossa väleissä yritän...Huom yritän saada juotua piimää tai maitoa sen 3 lasillista,tähän asti en ole siihen tavoitteeseen päässyt ja proiteiinit ovat viellä alakanttiin.Nyt sitten tänään olen päättänyt aloittaa tämän tavoitteen täyttämisen,nytkin edessäni desi maitoa odottaa että saisin kumottua sen kurkkuuni ja mehupurkki toisena

Maanantaina kävin oman lääkärin juttusilla ja sairaslomaa jatkettiin 20pv 3 asti että opin syömään kunnolla ja samalla sitten lääkkeet tarkastettiin eli minä luettelin mitä olen jättänyt pois ja hän kummempia tutkimatta vain poisti ne listasta eli enää 3 verenpainelääkettä niiden 6n aiemman jälkeen ja inskaa vain enää se 18 yks. iltaisinNo astmalääkkeitä tietty mutta ei enää niin paljon niitäkään.Mutta ei tämä lääkäri tarkastanut verenpaineita tai muutakaan itse vaan oma mittaus oli viimeiksi niin hyvä että uskalsin hiukan itse niitä lääkkeitä rukata ja lekuri hyväksyi sen .Hemoklobiini oli 146 ne se tutki.

(Jes maitolasi tyhjä)

Liikuntaa olen jonkin verran harrastanut,kävelyä ja kotona yksin ollessa olen yrittänyt hiukan jumpatakin mutta taas ulkona pyryttää ja tuulee niin ei lenkkeilykään oikein....

Olen tässä haaveillut että jos taas saisi jostain kuntopyörän niin vois sillä vaikka töllöä katsellessa puhista,mutta kun ei näillä saikkurahoilla oikein leveillä ja isännän palkallekin kun löytyy käyttöä elämisen välttämättömiin menoihin

Niin kai se pitäisi päivittää hiukan vaaka lukemiakin taas. Kun pahimmillaan paino oli pompannut 96,7 kiloon takaisin niin tänä aamuna se näytti 94,6 eilen se oli 95kg kuten edellisenäkin aamuna.Eli pakko uskoa että kun syön enemmän ja juon tuon väh 1,5l niin se auttaa vaikka se tuntuu oudolta kun ennen piti vähentää syömistä että laihtuisi ja olenpa lukenut että jos saan nuo protskut viel oortninkiin niin se vain on parempi tulos taas... Eli eikun syömään,tänään nappasin jopa viilinkin tuon aamupala näkkärin ja välpala puuron välillä 1 desin vain kuitenkin,ei enmpää mahdu kerralla,ja nyt täysi olo....pari tuntia sitten aikaa sulatella pottusoselaatikolle.

Mutta tässä taas uusimmat päivitykset ja seuraavaan olisi kai sitten taas kuvatkin ujutettava mukaan,josko sunnuntai-iltana ne otettaisiin ja no lieko vertailtavaa se jää katsojan päätettäväksi...

IHANAA KEVÄÄN ODOTUSTA ja kiitos kommenteista teille jotka olette kommentoineet ja kiitos jos yhä edelleen kommentoitte niitä on kiva lukea.