Matkalla laihdutusleikkaukseen

LEIKKAUKSESTA NOIN PUOLI VUOTTA JA -35kg

No tässä se taas nähtiin kun minä lupaan tiivistää tahtia bloggailussa niin seuraava väli onkin sitten jo tosi pitkä...ihan nolottaa näin yksinkin...

No kuulumisia kuitenkin,ylä ja alamäkiä....

Paino on välillä juminut paikallaan ja taas jälleen huomannut että säästöliekkejähän sitä silloin poltetaan ja paino lähteekin nousuun.Pää ei tahdo sitä tajuta kun järki sanoo että jos ei syö niin paino laskisi mutta eipä ookkaan niin vaan kun lisää syöntiä,hiukka vaikka pullaakin mukaan...niin jopas aamulla vaaka näyttää miinusta...

No helteet on kyllä olleet taas sellaiset että on tullut ahdettua välillä väkisinkin suuhun jotain kun ei maistuisi ja sitten kun perinteiset kesäherkut eli jäätelö ja grilliruoat ei oikein sopineet niin näkkäri ja kahvi oli sellaista mitä suuhunsa tunki.No toisen pidemmän hellekauden aikana sitten maistelin taas jäätelöä ensin mehujäätä (ampparia) se maistui ja etova olo oli vain hetken.No sitten markkinoilla pikku pallo mangomelonia ja se meni hyvin kun ei ollut vohvelissa vaan purkissa...ja oli hyvääkin...njam... No sitten kun olin usein maininnut isännälle pehmiksestä niin kerran sitten ajaessamme kotiopäin pysäytti isäntä pehmiskojulle ja niinpä sain vaniljapehmiksen...mmmmmm...hyvää oli mutta liikaa ja vohveliosuus sitten päätyikin linnuille..

Grillimakkarakin alkoi sitten kesän mittaan maistua mutta ennen söin 4-6 niin nyt kerran olen ahminut 3 ja se meni sitten ihan liiallisuuksiin...olo oli kuin täyteen ahdetulla ilmapallolla..Ja siihen kun poika viellä tarjosi pannarikahvit päälle.....hyvää oli mutta sitten ilta menikin puhistessa ja kiroillessa sitä yhtä makkaraa liikaa...mutta kuten sanottu...olipahan taas opiksi ettei ahnehdita liikoja....

Leipääkin olen jo voinut syödä,kuivahkoa ruisleipää näkkärin lisäksi ja karppinen leipää paahdettuna...hyvää leipää mutta niin hitsin kallista vain.Karppailu jäänyt taas vähemmälle ja sen huomaa taas vatsoireista ja paisuneesta olemuksesta...

Mausteiset ruoat ja liian makeat aiheuttaa yhä sellaisen olon jo heti etten edes uskalla harkita niitä maistaa paitsi toinen pojista toi kerran valkosipulilastuja ja niitä voinkin syödä ja sitä myötä olen alkanut käyttää valkosipulia miedosti omissakin ruoissa,ensin minun ruoka ja sen jälkeen erotellaan isännän ruoka joka sitten onkin sellainen chilin ja erilaisten tulisten makujen sinfonia että huh....ja isäänsä on lapset tulleet...vaikka kyllä minäkin aikoinaan puhaltelin näkymätöntä tulta suustani mutten enää... Jopa oliiviöljy etoo vaikka ennen ei,nyt jopa haju siitäkin...

Suklaa olikin yllätys kun kerran Ippelle annoin fanipalan ja siitä suklaata jäi sormiin ja sen nuolaisin vaistomaisesti pois niin olipa todella PAHAA.... mutta nuohan ei haittaa jos ei makea maita...

Mutta suht normaalisti nyt syön eli pikku annoksia ja kokeillen uutta joskus,pureskelu viellä jää vähin ja se sitten kostautuu mutta oireet menee nopeasti ohi.Juominen on nyt taas jäänyt hiukan liian vähälle mutta nyt ei sitten maita mehut vaan kylmä vesi tai kivennäismehu S-marketista omena-päärynä ja kahvia sitä menee liikaa....

No mennääs nyt sitten painoon...... Tänä aamuna mitattuna 78,5kg eli ihan mukavasti eli -36.5 kg vuoden alusta ja siitä kun olen pahimmillani painanut niin -59kg.Eli aika tyytyväinen olen.Tavoitteeseen on enää 13,5 kg.....ja sitten alkaa toisen leikkauksen odottelu,että kurotaan nuo roikot pois ja ensi kesänä sittä saattaa iletä vaikka yleiselle rannallekin mennä....

Laitanpa vertailukuvat nyt tänne ja nyt laitankin ennen ja jälkeen kuvat eli eka kuva on otettu muistaakseni ennen leikkausta ja toinen noin 2 viikkoa sitten....

No hyi,taas alkoi hävettää....

Mutta siinäpä taas hiukka kuulumisia ja nyt en lupaa mitään etten varsin narraile vaan palaan taas kirjoittelemaan joskus......

MUKAVAA KESÄNJATKOA ja kommentteja on kiva aina saada......

KARPPAUSTA JA MUUTA UUTTA

No niin siinä sitten kävi että enpä pitänyt lupaustani ja nyt vasta taas päivittelen tätä minun laihdutustarinaani.

Aloitetaanpa sitten ihan kuulumisista joissa nyt enemmän myönteistä kuin valitusta....=)

Mistäs aloittaisin...hmmmm...paino on juminut ihan urakalla tässä välillä,viime kirjoituksen jälkeen kipusi takaisin jopa 94,7kg ja alkoi itku olla lähellä kun mikään ei auttanut.No tietty kun koko elämän jankutettu syö vähemmän niin laihdut niin niinhän sitten tein ja elimistö meni säästöliekille eli tulos oli päinvastainen.Tiesin kyllä ettei niin saa tehdä mutta kun on vain yksi pää annettu....

No sain sitten ohjeita monelta suunnalta että syö,syö ja vielä kerran syö. Tein niin ja tippuihan se sitten viikossa melkein 3,5 kg ja taas hymyilytti.Lisäsin vain yksinkertaisesti ruokaannoksia ja protskua lisää.No vatsa siitä taas kärsi yhä enemmän niiden entisten kipujen lisäksi ja vaikka paino tippui niin maha oli kuin potkupallo,niin turvoksissa.Oli tosi raskas olo.

9.5 oli sitten aika Kuopioon 3kk tarkastukseen jonne menin hiukka masentunein mielin kun omasta mielestäni painoa ei ollut tippunut tarpeeksi.mutta yllätys olikin melkoinen kun lääkäri sanoikin että painoa oli tippunut enemmän kuin odotettu eli hiukka yli 14 kg,oli ihan pakko huikkasta siihen että YES...

No ei se ihan niin helpolla sitten päästänyt vaan alkoi kertoa kokeiden tuloksia ja nestettä juon liian vähän,sitä lisää,kaliumarvot olikin sitten melkein alimmassa mahdollisessa rajassa (siitä selvisi sitten nuo minun rintakivut joita ollut vähänväliä) eli kaliumpitoisia ruokia syödä ja ei enää nestettäpoistavia aineita tai lääkkeitä. Ja sitä proteiinia sitä lisää.Diabeteslääke tuli takaisin jauheen muodossa,ja mittaillen aamuisin,ja kun 3 kertaa on peräkkäin 6 niin inskaa vähemmän ja sitten pääsen eroon siitä riesasta,toivottavasti.Mutta kaikin puolin kiva käynti.No tupakanpolton lupasin jättää tämän 9 kk aikana kun seuraava käynti Kys.ssä

No minähän tein työtä käskettynä ja aloin sitten syödä ja juoda ja olo olikin sitten sen mukainen,ähky koko ajan ja vatsa kipeä koko ajan.Olin kuin ylensyönyt possu,röyhtäilin ja hikosin.Olo oli täysin vetämätön.Ja paino alkoi taas nousta....grrrrrr

Torstaina 12pv tulikin pojan kanssa taas kerran puheeksi karppaus eli vähähiilihydraattinen ruokavalio ja kun siihen sitten tutustuin tarkemmin niin huomasin ettei se niin kallis ja hirveä ollutkaan.Minulle leipähirmulle löytyikin sellaisia ohjeita joita voikin syödä. Näihin sivuihin tutustuin ensin ennenkuin tein päätökseni

http://karppaus.info/resepti/index.php

http://www.kuntoilijat.net/ruokavalio/vahahiilihydraattinen-ruokavalio---vhh-ruokavalion-perusteet

Perjantaina sitten aloitin,aamulla söin vielä näkkärin kuten normaalisti mutta sitten kauppaan ostoslistan kanssa ja sitten leipomaan. ensin tein aamiaismöttösiä eli munamassa jossa kinkkua ja juustoraastetta ja hyvää oli lämpimänä,ja mikrossa lämmitttynä myös,kylmä ei niin maistunut..

Ja sitten tekaisin juustoleipiä,njam,tosi kevyitä koostumukseltaan mutta kun päälle laittoi rasvaa,sulatejuustoa,maksapasteijaa,ja suolakurkkua niin ei enää ollut kevyt mutta nehän sallittuja niin laihdutusleikkauksen jälkeen kuin karppailussa.

Olen kyllä tehnyt sitten vielä siemenrieskaa josta eka kärähti kun olin puhelimessa  mutta toisen kun tin niin onnistui ja hyvää sekin enemmän purekeltavaa.No ekasta kyllä huomasin että palamattomista kohdista tuli hyvää näkkäriä

Kinkkupiiraan tein myös ja otin uunista liian aikaisin vaikka näytti kypsältä kun pohja,tummataikina hämäsi,mutta nakkasin sitten uudestaan uuniin parin tunnin päästä kun sapetti tarpeeksi ja nyt sekin syötävässä kunnossa.Kuvia on mutta kamerassa viellä...

Mutta mikä tärkeintä,neljäs päivä ilman vatsakipuja ja pallomahaa on alkanut ja paino laskenut torstai aamusta 2,4kg eli nyt vaaka näytti aamulla 88,4 kg

Eli jos kärsit vatsakivuista joille ei apua löydy niin Suosittelen tuota karppausta,Kiitos pojalle ja myös tytölle kun olette siitä puhuneet.Itse ajattelin aiemmin että tuon karppauksen täytyy olla kallista lystiä mutta ei se niin kallista ollutkaan ja kun sen hyvän olon tunteen tuntee jo melkein heti....niin kyllä sen muutaman euron laittaa siihen kuin johonkin muuhun mikä aiheuttaa vain kipuja...

No siinäpä taas päivittelyä ja uutta tietoa minun taistelusta painovoimaa vastaan,mutta periksi en anna.Onneksi ei tee mielikään mitään niistä entisistä herkutteluista paitsi joskus tekisi mieli syödä oikein tulista ruokaa mutta siihen ei kai ole enää paluuta,lääkäri sanoi että voi olla etten enää koskaan voi syödä tulisia maustettuja ruokia ja samoin minä olen Onneksi kai yksi niistä jotka ei siedä enää makeaa ja siitä olen tyytyväinen,hapanmakea menee mutta ei makeanmakea kuten esim jogurtit,suklaa tms....

Kuvia lupailen ensi viikolla,ja saa sit nähdä onko muutosta tapahtunut kun näkee ne kuvina kun vieläkään ei tuo peilikuva ole minulle oikeudenmukainen..

Mutta nyt vain taas kiitokset aiemmille kommentoijille ja lisää lisää saa tulla...kiva huomata että joku edes käy lukaisemassa... Tuula siskoseni...en itse näe niitä jalkoja niin hoikkina mutta eilen isäntä mittasi mun "hauiksen" ja se oli vain 28cm ja tulipa olo että OHO...

IHANAA JATKOA JA ELOA JOKAISELLE JOKA TÄÄLLÄ PIIPAHTAA

ja kiva jos kommentoit

TAAS HIUKAN KEVYEPI,VAIKKA ENEMPIKIN VOISI OLLA.

No taas aika vierähti ja sain vasta nyt aikaiseksi alkaa päivitellä täällä taas.pitäis tuota toistakin (seipu) päivitellä tänään...kun jaksais...

No aloitetaanpas nyt vaikka uusimmilla kuvilla jotka otettu nyt lauantaina 2.4

Elikkäs siinä on nyt tyylinmuutos tällä emännällä,löysin tuon paidan kaapin kätköistä kun joskus ostanut sen mutta silloin kyllä oli enemmän makkarankuori kuin paita ja nuo legginsit löysin tokmannilta viime viikolla ja oli iso yllätys kun kooltaan l/xl ja sopivat jo päälle...no joustavathan ne on......Harmi vain kun ei niiden kuvio näy kun ne on sellaiset painetut kuluneet farkut

Niin kuulumisiako.... Jotain uutta on.Sain kuntopyörän pojalta ja miniältä lainaan ja nyt olen polkenut melkein (väh 5kert./viikko) tunnin päivässä ja kaloreita kuluu noin 450-470 kcal ja sitten viime viikolla aloitin tuon allien kadottelun punteilla (n3,5kg),elikkä päivässä kuluu noin 1h ja 15min kuntoiluun.

Paino oli tänä aamuna 92,8 elikkä vähän on tippunut mutta enemmänkin voisi.Iloisempi asia on kun viime viikolla kokeilin vaatteita mitkä ei päälle ole sopinut koskaan... hankkinut niitä vain silloin kun olen ajatellut että jos joskus niin kappas nepä solahti päälle ja jopa napit ja vetskaritkin meni kiinnija eivät edes puristaneet.Eli ei se oma peilikuva taida aina olla ihan oikeassa.Niinhän olen kuullut eräässä painonhallintaryhmässä että laihduttajan oma minäkuva säilyy sitkeästi aivoissa pullukkana vaikka olisi jopa anoreksian partaalla.

Nuo ongelmat mitä ollut aiemmin niin ne helpottaneet ettei ole tarvinnut levolacia tai somacia enää nappailla,ainoastaan silloin tällöin on vain hetken liikasyöneen olo jos hotkin ruokani vahingossa.Nyt olen yrittänyt jo lisäillä ruokavalioon kurkkua ja tomaattia varoen ja eilen jopa uskalsin syödä yhden kaalikääryleen.Njam. Ja kalaa on nyt tullut syötyä huomattavasti enemmän kuin aiemmin.

Kun en millään saanut tarpeeksi nautittua tuota proteiinia niin olen aloittanut nyt myös juoda proteiinia jauheesta.Kaakaonmakuinen kyllä teki oireilua ja nyt sitten maustamatonta jonka sekoitan rasvattomaan maitoon ja enpä hyväksi kehu mutta menee kun on pakko.Sen olen huomannut että jos vain juominen tai protskut jää ottamatta niin paino ei liikahda sitten mihinkään,jos ei ylöspäin.

No tässäpä tärkeimmät taas ja päivittelen taasen ,en lupaa mitään etten kovin narraile mutta yritän olla nyt hiukka useammin täällä blogissakin kirjoittelemassa.

KEVÄÄN ODOTUSTA JOKAISELLE! Kommentoithan,se antaa pontta tälle urakalle ja kiitos uskollisille p&p.lle ja Mialle

REILU 6 VIIKKOA LAIHDUTUSLEIKKAUKSESTA

No päivitelläänpäs taas kun on ollut taas pitkä väli edellisetä.Ei vain jostain syystä ole ollut oikein tsemppi päällä kirjoitella kun on kaivertanut ruokatorvea,väsyttänyt ja mikä pahinta paino vain junnasi paikoillaan ja alkoi tulla jo epätoivoinen olo että tässäkö tämä nyt olikin sitten.

Niin nuo aiemmin mainitsemat oireeni ei vain tahtonut hellittää ja syöminen olikin sitten sellaista taistelua että melkein itkun kanssa yritin vääntää jotain sisääni ja juominen oli yhtä vaikeaa.Kun siihen sitten paino vielä kipusi kilon ylöspäin niin teki mieli mennä peiton alle ja pysyä siellä.Oli tosi luuserimainen olo ja ajatus pyöri päässä että näinkö en sitten onnistunut tässäkään.Jos jotain söin niin pala kurkussa alkoi saada oireita ja oksentelin sitten limaa ulos ja eipä siihen sitten mitään suuhunsa viitsinyt laittaa. Yritin kyllä Olo jogurtilla ja kaikilla "hyvällä" mutta kun minulta tosiaan on se makeanhimo jäänyt sinne Kuopioon niin eihän siitä mitään tullut,kaikki oli liian makeaa ja on vieläkin.

Mies monasti kyllä sanoi minulle että ottaa somacia kun hänellä niitä kaapissa on ja kokeilla ja lopulta sitten noin viikko sitten nappasin tuskaani yhden kun olin oksentanut taas illan ja kakistellut sitä palaa ulos tuloksetta.Ja se auttoi vajaassa tunnissa.Aamulla sitten soitin Kys.iin ravintoterapeutille ja kysyin että voinko käyttää niitä ja sitten levolacia kun tuo vessassa käynti on ollut vain sitä liruttelua vain ja toinen juttu ollut viimeiksi 6vrk sitten.Lupa tuli ja niinpä alkoi uusi kokeilu niin lääkityksellä ja syönnille.

Pikku hiljaa alkoi ruoka maistua ja potkupallo katosi edestä kun kyykin vessassa muutaman kerran aamusta (ja sen jälkeen joka aamu,nyt en ole levolacia ottanut 2 pv).Pikku hiljaa alkoi ruokakin maistua muulta kuin etovalta ja juomista sain lisättyä 1,5 litraan ensin pikku pakolla ja nyt ei enää niin tee vaikeaa kun laimennan  Light mehua tooosi laimeaksi,ihan vain hitusen makua kun muuten niin makeaa sekin,Teen sitä kerrallaan aina puoli litraa ja eka satsi juotava ennen puolta päivää,seuraava ennen kolmea ja sitten seuraava illan aikana.Lisäksi siihen kahvi ym juoma piimät sun muut..

Ruokailut nykyään menee näin

klo 7-8 puuro1,5dl rasvalla 2tl

klo 9-10 kahvi ja näkkäri kinkulla ja juustolla jos juusto maittaa vaihtelevasti ja tl rasvaa

joskus saatan vaihtaa näiden aterioiden paikkaa jos aamusta ei jaksa puuroa alkaa väsätä...

klo 11-12  perunasoselaatikkoa 1,5dl ja 1rkl suvisalaattia ja 1rkl kurkkusalaattia (nämä ovat kaupan valmiita kun ovat tarpeeksi hienojakoista)

klo 13-14 kahvi joko näkkärillä tai rinkelillä tai muutama tuc keksi

klo 16-17 jokin muu laatikkoruoka esim spaghettivuoka 1,5dl ja salaatit kuten edellä,ruoka on kaikenlaista sulavaa mutta annos on sama

klo 20-21 kahvi ja näkkäri kuten aamulla

Tuossa väleissä yritän...Huom yritän saada juotua piimää tai maitoa sen 3 lasillista,tähän asti en ole siihen tavoitteeseen päässyt ja proiteiinit ovat viellä alakanttiin.Nyt sitten tänään olen päättänyt aloittaa tämän tavoitteen täyttämisen,nytkin edessäni desi maitoa odottaa että saisin kumottua sen kurkkuuni ja mehupurkki toisena

Maanantaina kävin oman lääkärin juttusilla ja sairaslomaa jatkettiin 20pv 3 asti että opin syömään kunnolla ja samalla sitten lääkkeet tarkastettiin eli minä luettelin mitä olen jättänyt pois ja hän kummempia tutkimatta vain poisti ne listasta eli enää 3 verenpainelääkettä niiden 6n aiemman jälkeen ja inskaa vain enää se 18 yks. iltaisinNo astmalääkkeitä tietty mutta ei enää niin paljon niitäkään.Mutta ei tämä lääkäri tarkastanut verenpaineita tai muutakaan itse vaan oma mittaus oli viimeiksi niin hyvä että uskalsin hiukan itse niitä lääkkeitä rukata ja lekuri hyväksyi sen .Hemoklobiini oli 146 ne se tutki.

(Jes maitolasi tyhjä)

Liikuntaa olen jonkin verran harrastanut,kävelyä ja kotona yksin ollessa olen yrittänyt hiukan jumpatakin mutta taas ulkona pyryttää ja tuulee niin ei lenkkeilykään oikein....

Olen tässä haaveillut että jos taas saisi jostain kuntopyörän niin vois sillä vaikka töllöä katsellessa puhista,mutta kun ei näillä saikkurahoilla oikein leveillä ja isännän palkallekin kun löytyy käyttöä elämisen välttämättömiin menoihin

Niin kai se pitäisi päivittää hiukan vaaka lukemiakin taas. Kun pahimmillaan paino oli pompannut 96,7 kiloon takaisin niin tänä aamuna se näytti 94,6 eilen se oli 95kg kuten edellisenäkin aamuna.Eli pakko uskoa että kun syön enemmän ja juon tuon väh 1,5l niin se auttaa vaikka se tuntuu oudolta kun ennen piti vähentää syömistä että laihtuisi ja olenpa lukenut että jos saan nuo protskut viel oortninkiin niin se vain on parempi tulos taas... Eli eikun syömään,tänään nappasin jopa viilinkin tuon aamupala näkkärin ja välpala puuron välillä 1 desin vain kuitenkin,ei enmpää mahdu kerralla,ja nyt täysi olo....pari tuntia sitten aikaa sulatella pottusoselaatikolle.

Mutta tässä taas uusimmat päivitykset ja seuraavaan olisi kai sitten taas kuvatkin ujutettava mukaan,josko sunnuntai-iltana ne otettaisiin ja no lieko vertailtavaa se jää katsojan päätettäväksi...

IHANAA KEVÄÄN ODOTUSTA ja kiitos kommenteista teille jotka olette kommentoineet ja kiitos jos yhä edelleen kommentoitte niitä on kiva lukea.

KOLME VIIKKOA NOIN LEIKKAUKSESTA

Huh kun pakkanen vain paukkuu ja uloskaan ei paljon uskalla mennä.No eilen uskalsin käväistä pikku lenkin ja kyllä tuntui aivan kamalan huonolta kunto.Puuskutin ja puhkuin ja ihan itsekseen hävetti..

Niin kohta on kulunut 3 viikkoa kun olin leikkauksessa ja painoa nyt on 96,1kg eli tippuu,tippuu se sittenkin vaikka syödäkin pitää enemmän kuin pystyykään... Viime viikko meni taistellessa dumpingoireiden tai tukosten ruokatorvessa kanssa.Erehdyin popsimaan,tyhmä minä, paistetun possunpihvin,pienen mutta mmm hyvän ja senhän jo tietää kuinka kävi.Ilta ja yö meni sitten puoli-istuvassa asennossa kipuillessa ja seuraavana aamuna lisäksi sitten alkoi yökkäily ja sieltähän tuli sitten sellaista paistorasvamuraa joka haisi ja huh... Viikolla sitten ollut näitä tukos oireita enemmän ja vähemmän ja sitä myötä pelko syöntiä kohtaan on sitten ollut sellainen ettei ole uskaltanut suuhunsa paljon mitään pistää ja ajatuskin ruoasta oksettaa.No mies on patistellut syömään ja välillä hiukka pakottanutkin ja kyllä ne alas on nieleskellen saatu.Eilen sitten tyhmä taasen menin syötyäni 100g pottusoselaatikkoa jälkeen vielä juomaan hitusen kahvia ja rinkelin puolikasta yritin mutustaa ja sitten olikin olo että sormet kurkkuun ja äkkiä.No en sentäs sitä tehnyt ja illan mittaan helpotti ja heti kun olo oli siedettävä olikin taas jogurtti napattava iltapalaksi että kerkeää painua alas ennenkuin menen nukkumaan...yhtä syöntiä tää elämä... Niin edellämainitun tapauksen aiheutti se että olin siitä rinkelistä syönyt 1/4 kun maha täyttyi niin täyteen että tuntui että räjähtää,ennen olisin syönyt 2-3 rinkeliä että hupsista vaan...

Viimeiksi jäi kuva pois leikkauksen jälkeen olevat tikitykset eli seuraava kuva otettu 3pv leikkauksen jälkeen

..hyh...eli 5 leikkaushaavaa ja tikkejä 10 kpl jotka poistettiin 8pv.Vain nuo kaksi etummaista haavaa enää arvella muut on jo parantuneet hyvin.Sisällähän tietysti on nuo ompeleet viellä ja tikit sulaa hitaammin omia aikojaan.

Ja sitten kuva joka otettu lauantaina 19pv eli noin 3vkoa leikkauksesta

no hiukka on hämäriä kuvia mutta kuten näette paita alkaa olla aikasta löysä...

Mutta tässäpä taas päivittelyä minun mahan pienennys operaatiosta ja tuskailusta ja opettelusta miten söisin että en lihoisi ja kuitenkin söisin enemmän,vaikeeta jos oikein miettii

Mutta palataan taas viikon päästä uusin miettein ja aatoksin,nyt vain KIRPEÄÄN PAKKASPÄIVÄÄN JOKAISELLE ILOA

LEIKKAUS OHI JA NYT ON PIKKUINEN MASSU

No nyt on sitten päivää vaille viikko kun tuota massua sitten radikaalisti pienennettiin.

Maanantaina menin siis Kys.iin ja siellä ensin labraan,röntgeniin ja sitten osastolle.Yllätys olikin melkoinen kun ensimmäisenä tuotiin ruokatarjotin eteen jossa oli ainakin 3dl lohisoppaa,maitoa ja jälkkäriä,ei vaan oikein tahtonut jaksaa syödä kun kuukauden oli ensin eneillyt.No tahti jatkui loppupäivän eli normaaleja ruokaannoksia tuli eteen ja syödä olisi pitänyt.

Päivän aikana minua kävi jututtamassa hoitajaa ja lääkäriopiskelijaa joka teki harjoitustyönään koko terveystutkimuksen.Anestesialääkärin kanssa vietimme juttutuokion ja hän kertoi minulle mitä aikoo tehdä,mukava ihminen ja huumoriakin löytyi.Yleensä ottaen voin sanoa että koko osaston ja leikkaussalin ja heräämön väki oli mahtavia.

Tiistai aamuna sain sitten pikaisesti 8.n aikaan hörpätä lasillisen mehusoppaa ja sen jälkeen olikin ehdoton kielto laitta suuhun mitään ei edes tilkkaa vettä,sen voin kertoa että se oli aika kuivaa aikaa,naapuri pedin tyttö kun mussutti ja joi koko ajan karkkia ja limppariateki mieli muutaman kerran sanoa pahasti.

Puolen päivän aikaan sitten alkoi valmistelut hiljalleen leikkaukseen,ensin laitettiin kanyylit käsiin,tai aamulla oli ensin kaksi labrakokeiden ottajaa yhtäaikaa toinen toisessa ja toinen toisessa kädessä.Toiset kokeet oli menossa sinne NASH-tutkimuksiin siksi niin paljon.Kanyylien laiton jälkeen sitten olikin aika mennä suihkuun jossa putsattiin napa ja muuten peruspesu.Sen jälkeen puin päälleni leikkaushaalarin,sellainen uusi kokeilu Kuopiossa.Haalari oli lämpöpuku jossa vetoketjuin ja hakasin saatiin tarvittava kohta paljaaksi ja muuten pysyi lämpöisenä.Aluksi vierastin koko juttua mutta nyt voin vain sanoa että todella hyvä keksintö.Ei palellut heräämössäkään leikkauksen jälkeen.Sitten jalkoihini laitettiin tukisukat ja tuntuipa kivalta kun hoitaja kehui kuinka jalkani ovat ohuet että heidän pieninmalli niistä pumppaavista kääreistä oli hiukka isot.Nuo pumppaavat jutut oli sellaiset että ne pumppasi koko ajan jalkoja niin ettei laskimotukoksia pääse syntymään.Ihan ok mutta se ääni hiukka häiritsi ja vaikea nukkua niiden kanssa.

Haalarin jälkeen sitten olikin aika ottaa puhelu isännälle ja sen jälkeen sain rauhoittavan ja minua alettiin asetella tiputukseen,nesteitä yms.Sittenpä lähdettiin kohti salia.Vähän huippasi makoillen mennä pitkin käytäviä mutta lie diapamilla ollut vaikutusta asiaan.Leikkaussalissa sitten siirryin sille pöydälle josa operoidaan ja sitten taas kanyylia lisää ja kaikenmaailman vempeleitä keholle.Anestesialääkäri höpötteli ja jutusteli ja muut leikkaukseen osallistuvat kävivät esittäytymässä.Leikkaava kirurgi oli käynyt jo päivällä esittäytymässä ja kertonut leikkauksen kulusta,mahdollisista ongelmista ja kuinka yleensä on onnistumisia.

Viimeinen muistikuva onkin siitä kun anestesialääkäri nauroi että "nainen vaan nauraa vaikka he työntää piikkejä käsiin" ja sen jälkeen en muista kuin sen kun heräsin heräämössä ja ihmettelin miten minä jo täällä olen ja suu oli kuin paperia,pyysin vettä mutta en saanut kun ehdottomasti kielletty.Muistelen että kello oli hiukka vajaa kuusi kun katsoin kelloa.Olin mennyt leikkaussaliin siinä kolmen aikaan.Kipupiikkejä tuli heti kun hiukankin aloin kiemurrella tuskissani ja lopulta sain suuhuni sellaista geeliä joka hiukan kostutti suuta ja vaikutti pidempään.Ennen sitä olin repinyt jo huulista verisiä riekaleita kun ne sattui häiritsemään minua jostain syystä.Siinä makoillessa unen ja valveen rajamailla huomasin että kello lähenee jo iltaa ja minulle tuli tunne että nyt on pakko pysyä hereillä että pääsen aikanaan osastolle soittamaan isännälle ennenkuin menee nukkumaan mutta ei onnistunut minun "pirteys" ja isännälle olivat sanoneetkin että ensin täytyy odottaa labrat ennenkuin siirtävät ja ne tulee yöllä,minähän en tiennyt tästä ollenkaan tai jos tiedän niin en kyllä muista mitään

Sen muistan heräämöstä kun hoitajat välillä paransivat asentoa siirtolakana avulla oli siellä yksi mies hoitsu joka ei olisi pyynnöistä huolimatta tullut auttamaan naispuolisia junkutti vaan ja sekös ärsytti siinä itse avuttomana maatessa.Mutta ne asennonvaihdot olivat taivaallista kun pitkään maannut selällään samassa asennossa niin siinä kyllä puutuu.Yritin nostella peppua joka hiukka helpotti.Mutta heräämöstäkin jäi hyvät muistot,ei tarvinnut kipuilla heti löytyi apua.Heräämöstä sitten pääsin kahden aikaan yöllä kun osastolta tuli hakemaan sellainen mieshoitaja,muistan kun ihan ensimmäisenä hän kysyi hyvin huolehtivasti kuinka voin ja jaksanko lähteä ylös.Hän kärräsi sängyn tosi varovasti käytävillä ja aina kun töyssähti hiukan niin pyysi anteeksi.Huoneeseen päästyä hän sitten ymmärsi kuinka kova jano on ja antoi pillillä vettä suuhun niin etten saanut nielaista ja purskautin pois,mutta tuntui taivaalliselta saada suu hiukan kosteammaksi.Sitten hän mittaili arvot sokerit ja verenpaineet ja asetteli tipat ja koko loppu yön hän kävi katsomassa vähän väliä että kaikki on hyvin ja kipulääkettä sain heti kun tarvitsin.Hän oli todella rauhallinen ja kun normaalisti yöherätykset ärsyttää niin ihme nyt ei.Hänestä jäi erityisesti mieleen kuinka hän joka hetki mainitsi kuinka on lämpimät kädet Eka aamulta muistan sen kun pyysin häntä antamaan minulle kännykän siinä kuuden aikoihin että saan soittaa isännälle niin hänen annettuaan sen yritin saada puhelimen auki mutta jotenkin sain sen sitten jökkiin,kohta hän jo kuitenkin kiikutti puhelinta toimistosta kun isäntä ennätti soittaa ensin.Pyysin puhelun jälkeen häntä jos hän saisi avattua puhelimen takaosan ja saisin puhelimen toimimaan ja ei ollut niin kiirettä hällä etteikö laittanut minulle puhelinta ihan valmiiksi.

Aamulla sitten astui remmiin toiset hoitajat,aivan yhtä mahtavat,he kävivät vuorotellen tai pareittain kysymässä oloa ja kertomassa että jos suinkin jotain tarvitsen niin soittaa heti ja enpä parhaimmillaan kerennyt kuin soittaa niin ovi jo aukesi ja sisään tultiin kipupiikin kanssa.Siinä aamun aikana sitten sain alkaa hiljalleen hörppiä vettä ja se olikin minun sen päivän ainoa ateria eli 5dl vettä ei muuta mutta eipä kyllä tehnyt mielikään.Aamupäivällä nousin sitten ekakerran ylös kahden hoitajan tukemana ja voi luoja sitä tunnetta,maailma pyöri ja jalat tutisi ja oksetti,limaa sitten yökin hiukan ja eikun takaisin sitten makuulle.Hoitajat hiukan pesivät siinä lapuilla ja pissahan meni omia aikojaan sinne "käsilaukkuun" niin mikäs siinä makoillessa.Sain toisen käden vapaaksi kanyyleistä niin sitten keksin että maatessa kun laitan käden nyrkkiin ristiselän alle niin helpottaa makuukipuja

Siinä päivä meni makoillessa ja Annekin kävi katsomassa,oma väki kaukana niin enpä edes odottanut heitä kun niin olimme sopineetkin.Mutta oli ihan kiva kun sai jutella jonkun kanssa.Puhelinhan oli kuumana kyllä oman väen kesken koko ajan.Illalla sitten taas uusi kävelyharjoittelu ja sitten sujuikin jo paremmin menin käytäviä päästä päähän yhden hoitajan tukemana ja kun hoitaja kehoitti jo lepoa niin kerran vielläMutta kun sänkyyn pääsi niin olipa tosi mahtava olo ja siihen kipupiikki ja vesiryyppy ja uni tuli heti.

Seuraavana päivänä sitten sainkin jo velliä ja maitoa ja soppaa eteeni ja lappu jossa seurataan sen päivän kulutus,tavoite 2500ml,huh.... eipä oikein tuntunut uskottavalta..Velliä meni desi ja maitoa hörppy,soppa jemmaan kuten neuvoivat ja sitä päivän mittaan ja vettä.. Sama toistui lounaalla,päivällisellä,iltapalalla,kahvia sain päivällä kupillisen. Iltapalaa ennen olin saanut menemään alas 8dl joten alkoi kehoittelu että pitäisi kiihdyttää tahtia,mutta kun tuntui että halkeaa.Toivat sitten yöksi mehusoppaa 6dl josta jäi 2dl kun en kertakaikkiaan jaksanut juoda enää,tulokseksi sain 1,6l alas.

Pääsin vihdoin eroon lämpöhaalarista ja pumpuista jaloissa ja katetrista ja suihkuun ihan itsenäisesti ja sen jälkeen olo helpottui kummasti.Siihen varmaan auttoi kun sain kuulla pääseväni kotiin seuraavana päivänä.Päivällä kävin kävelemässä useaan otteeseen että varmasti kuntoudun tarpeeksi.Päivän mittaan myös kirurgit ja anestesialääkärikin kävivät katsomassa ja toivottelemassa hyviä jatkoja.Ravitsemusterapeutti kävi antamassa ohjeet ja sain luvan alkaa syödä kiinteää maanantaina eli tänään..

Perjantai aamu koitti sitten ja yöllä huoneeseen tulikin sitten potilas joka aiheutti aamulla kaaoksen alkaen oksentamaan verta ja itse huoneen peränurkassa en tiennyt mitä tehdä kun huone täynnä kiireisiähoitajia ja lääkäreitä,teki pahaa ja lopulta pääsin luikahtamaan käytävälle pakoon.No siellä sai sitten lääkärikierron lääkäri vihdoin minut tutkittuani annettua luvan lähteä kotiin.Tilanne huoneessa oli lopulta rauhoittunut ja sitten alkoikin valmistelut kotiin lähtöön.Isäntä ja poika olivat jo tulossa hakemaan.Siinä sitten odottelin malttamattomana kun soittaessani kuulin pojan sanoneen että Kuopioon on vain 19km enää ja kun ei näkynyt niin soitin uudestaan olikin matkaa ollut silloin 119km vaan se sata oli jäänyt kuulematta minulta.No siinä odotellessa sitten sain paperiasiat hoitdettua ja hoitajan viellä antaessa viime ohjeet tulivatkin sitten hakijat.Kun yritin etten olisi enää jäänyt syömään mutta kun muiden mielestä minun täytyy niin söinpä sitten viellä lounaan... No mies ja poika luuli että nopeastihan se on ohi mutta kun näkivät sen lipittelyn niin nauruksi meni,kesti lähes puoli tuntia kun pääsimme lähtemään..

Matka kohti kotia alkoi,ilma oli nätti mutta tiet kurjassa kunnossa kun edellisen yön oli tuiskuttanut ja voi uskoa että kyyti otti kipeaa,pysähdyimmekin pariin otteeseen että sain oikaista itseni ja välillä n.30km ennen kotia oli pysähdyttävä apteekkiin hakemaan kipulääkkeet jotka nappasin siinä heti apteekintiskillä.Sen jälkeen uskaltauduin lähtemään mukaan kauppaan hakemaan syötävää.Kotiin kun pääsin siinä kuuden aikoihin olo oli kuin piesty ja meni vain hetki kun nukahdin sohvalle,ensin kuitenkin söin desin sienikeittoa.Ilta menikin hiukan kuin sumussa ja torkahtelin vähän väliä.

Lauantaina sitten aloittelin normaalin elämän opettelua eli syöntiä ja liikkumista.Aamu alkoi puurolla ja  lääkkeet otin mehusopan kanssa,nyt lisänä vielä loppuelämän multitabs,calsichew,ja kuukauden kuuri sitten happolääkkeitä.Pilleri kerrallaan napsin niitä kun ennen vain nielin kaikki kerrallaan.Päivä kului liemimäisiä nauttien ja nukkuen,lapsetkin kävivät ja minun oli poistuttava kesken kaiken nukkumaan.Illalla sitten kiinteämpänä nautin kananmunan pinaattikeitoon muussattuna.Hiukan vatsa oireili mutta ohi meni kun olin oppinut että ruokailun jälkeen kävelen pari minuuttia ja sitten puolisentuntia puoli-istuva asento.Väsymys todella oli niin valtavaa että kun tyynyyn kosketti pää olin unessa,illallakan en jaksanut edes lukea kuten yleensä teen.

Sunnuntaina sitten päätin kokeilla kiinteämpää mutta aamulla heräsin pahaan oloon,nappasin mehusoppaa pillereitten kanssa ja sitten jo mentiinkin lujaa vessaan kun tuo toinenkin rööri päätti vihdoin toimia ja sitä sitten olikin vähän aikaa.No erehdyin sitten menemään takaisin sänkyyn ja nukuin taas 3 tuntia putkeen ja herättyäni lentävään vessahätään olikin aika syödä ja kokeilin ryvitan näkkäriä kera kinkun ja hyvin meni alas ja tuli myös pois...Mutta päivän mittaan hiljalleen kokeilin syödä ja illalla sitten pottumuusia nokare ja isäntä paistoi kampelafileen ja ne pysyi sisällä ja hyvää oli.Illalla sitten alkoi olla etova olo ja ihmettelin sitä mutta pelkäsin että jos oksennan kuinka ompeleet kestää,yöllä olon tunsin kun heräsin kääntyäkseni ja aamulla ylösnoustessa olo jatkui,join desin mehusoppaa ja olo katosi.Söin puuron ja ei mitään oireita mutta samantien kun otin vettä olo huononi hetkessä.Siitä huomasin että vesi tekee sen olon ja siirryin litkimään tuota mehukeittoa ja ei enää okseta.Äsken tuossa jopa söin puolikkaan karjalanpiirakan ja kohta lähden lämmittämään nokareen perunasosejauhelihalaatikkoa..

Tällä välin kun olen tätä kirjoittanut olenmakoillut kerran puolituntia,suoristanut itseäni kävellen ja istuen tuettuna tyynyillä 2 kertaa ja nukkunut tunnin,eli ei enää kauaa jaksa koneella istua kerrallaan kun jää tuo massu ruttuun ja kun väsyttää niin paljon.

Huomenna tikkien poistoon ja siellä katsottava nuo verenpaineet ettei ne vain ole laskeneet liikaa.Diabeteksen suhteen kävi niin että pitkää inskaa otan illalla enää 20yksikköä ja sitten metforminia illala ja aamulla,eli ei ihan viellä eroon päässyt mutta hyvää vauhtia mennään.Ai niin ja aamulla vaaka näytti vihdoinkin 99,7kg

Nyt taidan lopetella tämän tarinan sanoihin että elämä on nyt aika hankalaa ja tuskaista mutta EN KADU tätä kestää vain hetken.

KIITTI KAIKILLE LUKIJOILLE JA ONNELLISTA KEVÄÄN ODOTUSTA! Kiva jos kommentoitte

HUOMENNA SITTEN LÄHDEN MAHAN PIENENNYKSEEN

No huomenna se sitten onkin aika lähteä köllöttelemään sinne Kuopijoon ja odottelemaan tiistain H-hetkeä

Vähän jännittää eli oksettaa,kävelyttää ympäriinsä,puhe sekoilee ja muutenkin olo on ihan tööt.No se varmaan ihan tuttua itse kullekin joka tietää että kohta pääsee uinumaan ja jokunen käsipari tonkii sisuksia kaiken maailman vempeleillä,ihme jos ei jännittäisi.

Paino olikin tänä aamuna 101,4kg eli mukavasti yli 15kg tullut jo alas ja toivottavasti suunta pysyy samana jatkossakin.Enää en halua niihin lukemiin takaisin.Tunnustan mussuttaneeni pullan kaksi tässä iltana menneenä mutta luulenpa ettei se nyt kaaosta aiheuta enää kun sen määrätyn 8kg tippui kuitenkin jo.

Isäntä otti tuossa aamutuimaan ne kuvatkin taas ja tässäpä ne sitten tällä kertaa elikkäs viimeiset kuvat ennen leikkausta...

ja

...no eipä paljon muutosta näy mutta onhan tuota ressua kerääntynyt aikansa ja mihis se nyt niin äkkiä katoaisi. Isäntä kyllä sanoi tässä yhtenä päivänä että on maha tipahtanut...ai kun tuntui hyvältä

Nyt olisi alettava laittaa tavarat kasaan ja kohta tulee mummun ja papan mussukat käväisee viellä kun saan heitä kannella sylissä ja riehua,sitten kun sekin on hetkeksi jätettävä.

Mutta minä palaan päivittelemään tänne heti taas kun vain suinkin pääsen ja jaksan istahtaa tähän tuoliin naputtelemaan,loppuviikkoon menee kuitenkin.

ILOISTA JA AURINKOISTA VIIKKOA JOKAISELLE

LOPPUSUORA ALKAA OLLA MENOSSA

Enää 4 päivää tai 5 miten sen nyt laskeekaan mutta ei enää viikkoakaan,onneksi.Tämä viikko onkin mennyt tapellessa ympärillä riehuvaa flunssaa vastaan,isäntä tänään ekaa päivää töissä.Kovin viellä köhi yöllä ja henki vinkui mutta pidäpä se pois töistä kun hiukankin pää nousee tyynystä.Itse olen juonut ja syönyt troppeja ja yrittänyt vakuuttaa itselleni etten tuu kipeeksi vaikka mikä ois. Tiistaina oli lämmöt hiukan koholla ja vedin kyllä kaiken mahdollisen mitä vain voi eli hirvein oli inkivääristä ja valkosipulista haudutettu juoma,yäk ja vitamiineja olen sitten ottanut tuplamääriä.Carmolista 3x pv 20 tippaa,isäntä jo sanoi että mulla varmaan vatsa ihan sekaisin...no hiukka porisee...

Paino oli tänä aamuna 102,8kg...laskua eilisestä vain 100g.Nyt on ollut muutaman päivän aikalailla paikallaan tuo paino ja voittepa arvata että vähän suututtaa..Mutta olen ajatellut että kai se nyt hetkeksi voikin pysähtyä kun olen tuolla

http://www.tohtori.fi/painonseuranta/

sivulla rakentamassa painokäyrässä tavoite viivan alapuolella jopa 1,5kg.Teen tuollaista käyrää säilyttääkseni tsempin kun menee alaspäin vain,mutta kauhulla mietin että entäs jos se hypähtääkin väärään suuntaan,itku tulee varmasti.

Että jännittääkö,kyyyllllläääää.............ainakin vähän Mikäkö...no nukutus hiukka,tuo hengittely kun toisinaan hankalaa hereilläkin,no joo tupakka on yksi suuri syy mutta näillä hermoilla ei sitä nyt jätetä..Jännittää myös sekin että josko ne sanookin kun menen sinne ettei ne voi jostain syystä leikata,mitä sitten teen,tulen kotiin ja alan syödä ja inskat tulee takaisin kuvioihin ja taas mennään painon kanssa ylös ja ylös.. Tuo leikkauksen jälkeinen elämä ei jännitä eikä pelota,odotan sitä innolla ja mielenkiinnolla.Eli lyhyesti kiteytettynä kun tiistai on ohi olen todella Onnellinen

Mutta nyt on taas saatu hiukan purettua olotilaa ja minä taidan lähteä carmolishuikalle.Kirjoittelen vielä ainakin sunnuntaina tuntemuksia ja sitten palataankin vasta asiaan kun olen taas kotona.

IHANAA KEVÄÄN ODOTTELUA JOKAISELLE

KOLME VIIKKOA TAKANA JA YKSI VIELÄ.....

....ennenkuin sitten joutuu syömään. Jännä juttu kun ensin neljä viikkoa maha huutaa nälkää ja tekisi mieli syödä se,tämä ja tuo ja sitten muutaman tunnin unet ja sen jälkeen pitääkin laittaa muistutukset kännyyn että muistaa syödä välillä.Vaikka olen kyllä jo huomannut että eipä tuo maha vaadi niin paljon sapuskaa kuin ennen,pystyn jopa nukkumaan vaikka murina onkin unilauluni Aamuisin olen huomannut että ennen oli saatava heti kahvi tippumaan ja iso mukillinen ennenkuin minä olin toimintakunnossa,nyt voi mennä tunti toistakin että alkaa kaivata jotain suuhunsa heräämisen jälkeen

No mennääs kuulumisiin,aamulla paino oli 103,5kg eli olen hyvin hyvin tyytyväinen.Enpä ole muutamaan vuosikymmeneen ollut näin "kevyt".Toisinaan jopa leikitellyt ajatuksella että jospa en meniskään leikkaukseen mutta kun nyt tiedän ettei tällä keinolla voi kauaa elää ja sitten tulisi paino takaisin rymisten ja inskat taas mukaan,eli kyllä mä meen.

Tässä nyt jännätty viikonlopun yli että selviänkö ilman flunssaa joka siirtäisi leikkausta,kun meillä isäntä on juuri paraikaa oikein kunnon räkätaudissa.Olisi kai se jo tarttunut jos olisi tarttuakseen ja isäntä siirtyikin soffalle nukkumaan Kiitos                                              Mutta toivon ettei nyt tulisi just viimeisinä päivinä ja tää kaikki pitäisi aloittaa taas alusta vähän ajan päästä.

Repsahduksia viikolla.... Hmmm.. En tiedä onko repsahdus mutta löysin,tai poika ja miniä kertoi että kannattaisi kokeilla Lämmin kuppi keittoja ja kokeilin ja totesin paremmiksi kuin pussijutut ja kaloreitakin vähemmänLemppareitani on kanttarelli,kanakeitto ja tänään maistan juustoparsakaalia. Niin... olen lisännyt yhden näkkärin lisää ja sen syön iltapalaksi Ja eilen sitten oli ihan pakko saada kananmuna pinaattikeiton kanssa mutta enpä enää kadu sitäkään kun paino oli aamulla 300g alhaisempi kuin eilen.

Nyt siis viikko aikaa kun olen Kys.ssä,näihin aikoihin labrassa.Menen sinne linja-autolla ja tapaan siellä Anne H.n on kiva jutella muidenkin tässä kurimuksessa olevien kanssa.Alkaa varmaan kohta olla omalla porukalla suut ja silmät täynnä minun laihdutusta.Vaikka voinpa kertoa että Hyvin on perhe tsempannut mukana kun isännältä on painoa tippunut jo rapiat 4kg ja lapsetkin ovat dieetillä melkein jokainen

Siinäpä alkuviikon tunnelmia,saatan kirjoitella tällä viikolla useamminkin kun voi olla että perhoset voi lennellä tällä viikolla vatsassa useammin kuin ennen ja puran tuntojani sitten tänne..

MUKAVAA VIIKONJATKOA JOKAISELLE hiukan nätimmän kuvan myötä..=)

TOINEN ENE-VIIKKO TAKANA ja KAKSI JÄLJELLÄ

No nyt sitten on taas viikko takana ja onpa meinannut muutaman kerran lentää kaalit ja porkkanat seinään ja muuta sellaista hupaisaa,isännälle vähemmän hupaisaa kylläkin.Mutta meni se viikko ohi sittenkin ja vain pikku repsahduksin kylläkin.Muutama ylimääräinen näkkäri ei kaada eneilyä mutta lauantaina olikin Mummun Pikku Prinsessan 2v ja Pikku Prinssin 1v synttäreiden vietto yhdessä ja vaikka olinkin vannottanut kaikille että saan pidettyä itseni kurissa herkkujen kohdalla niin........ Nii-in,tulipa napattua pari kinkkumunakasrullaviipaletta,ohuen ohut siivu kakkua ja lusikkaleipä ja siitäkös tuli hyvä maku suuhun mutta morkkis nyt sitten jälkikäteen.. Ja vaaka kertookin sitten totuuden....

Paino oli yhä tänä aamuna vain 105,5kg kun perjantai aamuna se oli 105,4kg ja jos oisin saanut pidettyä ahnaan mieleni kurissa olisi jo alle tuon 105kg.....grrrr minä ja minun heikko mieleni.No viime yönä vielä sitten taas sokerit romahti kun eilen yritin sitten kuitata tiukentamalla dieettiä äärimmilleen ja sekin sitten kostautui että yöllä piti nousta syömään leipäpala ja maitolasi

Kaksi viikkoa vielä jäljellä H-hetkeen ja olen yrittänyt miettiä että jännitänkö,pelkäänkö ja mitä.... Vielä ei vatsa ole sekaisin...onneksi..se tästä vielä puuttuisi.. mutta ajatuksissa pyörii jo se hetki kun minut kärrätään 1.2 klo 15.00 saliin niin mitä silloin sanoo pääkoppa tekeekö mieli pyörtää lähimmästä ovesta karkuun...

Viime viikolla soitti Kuopiosta tutkimushoitaja että haluanko osallistua NASH-tutkimukseen josta olin saanut paperit jo aiemmin tutustuakseni.Häneltä utelin sitten tuon leikkausajankohdan tarkemmin ja vähän petyin että se on iltapäivällä,koko päivä menee sitten hermoillessa ja jännittäessä mutta toinen puoli sekin että saanpahan sitten yön nukkua....kai.........minkä tuskilta pystyy..

Tuo NASH- tutkimus on Laihdutusleikkauksen vaikutus maksan rasvoittumiseen,metabolisen oireyhtymään ja maksan lääkemetaboliaan. Sen tarkoitus on tutkia miten nuo veren sokeri ja rasva-arvot korjaantuu leikkauksen jälkeen. Suostuin tuohon tutkimukseen jos siitä vain on hyötyä jatkossa muille niin tuleepahan tehtyä jokin hyvä teko siinä aineissa makoillessa ja uinuessa.

Tänään ajattelin sitten käydä kävelemässä pikku pikku lenkin...jos jaksan...niin tuota veruketta olen käyttänyt ihan liikaa viime päivät...Mutta tänään ajattelin että on pakko kun sitten leikkauksen jälkeen voi olla muuten aika työlästä lähteä liikkeelle.

No nyt sitten muutama kuva tänne,vaikka hävettääkin..... Kuvat on eilen illalla otettu ja poseerasin niin että varmasti kaikki makkarat näkyy paidan alla ja kun sitten itse katsoin kuvia kamerasta niin kommentti olikin heti...Hyi Hitto...

Siinäpä tuhti emäntä edestä

ja ihan sama emäntä sivusta...

Jatkossa sitten samoin vaattein kuvattuna,toivottavasti sitten jossain vaiheessa saan itse sanottua että oho...

Nyt sitten päivitelty tärkeimmät taas ja vielä Kiitos teille jotka vierailitte ja vierailette,ette voi uskoakaan kuinka kiva on huomata uusi kommentteja tulleen.

Lisää taas viimeistään viikon kuluttua ja nyt vain kaikille...

IHANAA VIIKONJATKOA JA TSEMPPIÄ

VIIKKO MENNYT JA AIKA HYVIN PYSYIN RUODUSSA

No niin,nyt sitten on viikko hupsahtanut vaikka suoraan sanoen aina ei siltä viikon aikana tuntunut kun maha mourusi ja palelsi ja oireita olisi vaikka muille jakaa ollut.No tunnustan ,repsahduksiakin tuli muutama tehtyä

Paino tänä aamuna olikin jo onneksi 106,4kg kun jo muutamana aamuna meinasi itku tulla kun junnasi vain 107,3kg.ssä ja ajattelin että pitääkö tästä syöntiä vielä vähentää.No onneksi taas sitten hoksasin sen vanhan totuuden ja http://laihdutusleikkaus.palstani.com/forum sivuilla selatessani tajusin että olin taas unohtanut juoda ja juoda ja juoda,sehän on ensiarvoisen tärkeää juoda vähintään se 2l muuten ei paino putoa.No kun en ole ollut kova juomaan yleensäkään niin vaikeaa se on mutta eilen sitten killitin väkisin sen 2l ja tuloshan näkyikin jo heti aamullaNyt sitten yritän olla vesiastia matkassa koko ajan että tulisi hörpättyä aina välillä ja sais sen litramäärän täyteen.No vatsa oli kyllä eilen kuin potkupallo illalla mutta yöllä sitten kun ravasin vessassa olikin jo taas aamutakki hiukan väljempi vetää kii

Niin niistä repsahduksista,alkuviikosta repsahdin ylimääräiseen näkkäriin ja kerran pipariin,mutta ei onneksi jäänyt päälle syömishimo.Perjantaina sitten poikamme joutui sairaalaan tulehtuneen leikkaushaavan vuoksi ja aikaa kului tutkimuksissa joissa olimme mukana,kerkesi nälkä tulla niin kovaksi että ostin sitten karjalanpiirakan munavoilla ja voi että oli IHANAA...... mutta ennen olisin syönyt niitä 2-3 mutta nyt se yksikin täytti vatsan hyvin hyvin tehokkaasti.No muitapa repsahduksia ei ole ollut...tähän asti....

Niin tuo pojan leikkaushaava oli umpparileikkauksen jäljeltä ja isompi kuin mitä itselle tulee ne 5 haavaa sitten,alkoi mietityttää omat riskit ja kysyi ravitsemusterapeutilta tänään niin riskit on aina, mutta pienemmät tähystysleikkauksessa kun haavojen koko noin 4cm.Mutta toivottavasti poika nyt tuosta pian paranee,viimetipassa päätyi sairaalaan kun tikkejä vain oltiin poistamaan menossa.

Ravitsemusterapeutti soitti siis tänään ja kyseli kuulumisia ja hyvin on kuulemma mennyt ja repsahdukset ei ole kuulemma olleeet niin hirveitä.Vaan jos olisin repsahtanut niihin aaaah Runebergintorttuihin jotka tulleet kauppoihin ja jotka sai veden herahtamaan kielelle niin sitten olisi tullut hiukan noottia.Ne kuulemma saan unohtaa tältä vuodelta tyystin,en saa edes leikkauksen jälkeen syödä kun sisältää pähkinää ja koostumus sellainen että voi jumia ruokatorveen

Eilen mies teki ihanaa ruokaa,paneroitua kampelaa ja siihen otin kaveriksi raasteita.Hmm voitte uskoa että maistui hyvälle ja kun se oli sallittua niin ei tämä niin hirveä dieetti olekaan...tulee maisteltua uusia makuja ja saa vielä valmiinakin  ruoan eteensä... Itsekseen ollessa sitä ei tule laitettua kuin jotain  nopeaa suuhunpantavaa ja sitten tuntuukin mahtavalta syödä kun saa ruoan valmiina eteen.

No ny taas on hiukan päivitelty tätä blogia ja jos vaikka illalla uskaltautuisi pyytämään isäntää ottamaan kuvan nykyhetkestä ja päivittelisi sitten tätä ja tuota "pääblogia" kans,se jäänyt nyt ihan kokonaan

Mutta Kiitos kommenteista ja lisää saa tulla ja kiva jos jollekin on jonkinlaista tukea ja apua tästäkin höpöttelystä

AURINKOISTA KEVÄÄN ODOTTELUA JOKAISELLE!

VIHDOINKIN SE SITTEN TULI,LEIKKAUSAIKA

No nyt sitten viime torstaina sain kaivatun puhelinsoiton,leikkausaika on määrätty ja Ene-dieettion aloitettava 3.1.Olin töissä kun sain puhelun ja meni ihan höpsöksi koko päivä ja niin meni kyllä työpaikan työjärjestelyt kun yllättäen olinkin viimeistä päivää,jäin sairaslomalle sitten heti maanantailta.Sairaslomalle siksi kun tuo sokeri heittelee ja ene kuitenkin siksi vaativa ja niiden kanssa tasapainottelu ja keittiötyö ei oikein sovi yksiin.

Nyt sitten kun ajatukseen on tottunut ja eneilykin aloitettu 2.1 niin päätin aloittaa pienimuotoisen päiväkirjan täälläkin ajasta eteenpäin ja nyt rohkenen jopa laittaa kuviakin.=)

Elikkäs sunnuntaina aloitin eneilyn eli aamulla puuroa 1,5dl ja siihen bona luumua 1rkl ja se meni alas ihan hyvin ja tietty kahvia maitoannoksesta pihistetyn maidon kera.Päivällä sitten popsin porkkanaa,kurkkua,tomaattia,paprikaa ja iltapäivällä keitin keittojuureksista keiton ja siihen kinkkua joululta ilman rasvaa ja silloin tökkäsi ja pahasti..=( leipää leipää huusi koko kroppa kun tottunut syömään leipää mutta ei,ei saanut syödä.Siinä vaiheessa anelin jo tyttöä tuomaan minulle allevon pussisapuskaa joita hälle kertynyt.Illalla sitten tein iltapalaksi kasviksia kahvin kera ja sitten luumua purkista ja rasvaton piimä.

No yöllä sitten romahti sokerit vaikka olinkin niitä vähennellyt ja ah kuinka hyvältä maistuikaan 4.n aikaan yöllä ruisleipäviipale ja rasvaton maitolasi.

Maanantaina aamulla sitten otin kahvin kera taas ruisleivän sipaisulla rasvaa ja kasviksia.Kun sitten tiesin että oli mentävä kävellen lääkäriin teinkin tonnikalasalaatin jäävuorisalaatista,kurkusta,paprikasta,tomaatista ja vedessä säilötystä tonnikalasta.kalan määrä kun ohjeessa on väh 150g ja se siinä purkissa oli. No söin tietysti ahmien kun olikin HYVÄÄ ja tietty oireena ähky ja sokerit pompsahti.Olo oli tukala mutta helpotti sitten kävelyn jälkeen ja lääkäristä kävikin sitten hakemassa tytön perhe mukanaan allevot.Illan sitten kuittasin suklaapirtelöllä,thaikeitolla ja iltapalaksi banaanivadelma.Ei hyvää mutta parempaa.. Lääkärin lupauksesta saan jättää pikainsuliinit pois paitsi jos kohoaa niin korjata ja pitkäinsuliini laskettiin 30yks.Aamulla sokrut olikin sitten vain 5,9 eli hyvä!

Tämän aamun aloitin sitten mustikkapirtelöllä pussista ja svälipalaksi nautin kahvia ja näkkärin johon kasasin kurkkua niin paljon etten tuntenut sitä ettei siinä ole rasvaa.Äsken sitten tuhosin eilisen salaatinlopun sillä sitäkin jäi vaikka ahmin ja nyt on taas olo ihan kuin olisi syönyt hyvin.Iltapäivällä sitten pussikeitto ja yksi pirtelö ja siinäpä se päivä sitten onkin taas pulkassa.

Painoa on tippunut tasaiseen tahtiin jo oikeastaan jouluaatonaatosta asti,jostain syystä ei maittanut ruoka ja siitä asti olen pudottanut tähän aamuun 5,6kg jaa aamun painohan oli 108,4kg

Paleleminen ja kylmät kädet ovat kyllä vaivanneet ihan urakalla,minulla joka hikoili aikanaan kuin pikkupossu.Mutta kai nämä oireet kärsii kun tietää mitä on tulevaisuudessa edessä.

Josko ny laittaisin muutaman kuvan syksyltä jolloin voin tooosi hyvin

Tämä kuva on elokuulta jolloin ahtauduin "juhlamekkoon joka ei sitten millään istunut päälle mutta.....no siitä sen enempää

Tässä kuvassa arkisemmin tutun synttäreillä,lasissa vain vettäihan vain välihuomautuksena.Näissä kuvissa elopainoa noin 117-119kg.

Lisää kuvia lähipäivina sillä aion laittaa kuvia kuukauden välein ihan seuratakseni kuinka sitä muuttuu ja kun peilistä katsoen omakuva vääristyy.Mutta tässäpä tällä kertaa,yritän päivittäin tänne päivitellä tuntojani ja tapahtumia.

Ja kiitos Tuisku,Rullukka kun olitte myös kommentoineet minulla vain jäänyt tämä vuodatus taa vähälle mutta nyt on aikaa taas  täälläkin kirjoitella ja toivottavasti jokainen joka vilkaisee tänne jättäisi puumerkkinsä niitä on kiva lukea.

TSEMPPIÄ JOKAISELLE LAIHDUTTAJALLE ja MUILLEKKIN

NO NYT ON EDETTY JO PIDEMMÄLLE.

No nyt sitten jatkan tätäkin blogia kun muistin tuon salasanani vihdoinkin.

Leikkaus suunnitelmat ovat jo edenneet niin pitkälle että odotan leikkausaikaa Kuopioon.

Keväällä tuolloin olin menossa sinne letkunnielemis juttuun ja kävin mutta ihan hevillä ei minua sinne uudestaan saa.Olihan se sellainen kauhukokemus ettei sanoin sitä osaa kuvata oikein.Olenkin kiteyttänyt sen niin että kun ihminen vaistomaisesti taistelee hengityksen ja henkensä puolesta,niin se tainnutettiin täysin. Olin täysin paniikissa ja joka hetki tuntui että tukehdun ja oksennan mutta letku joka on noin naisen pikkurillin paksuinen työnnettiin koko ajan vain syvemmälle ja syvemmälle alas kurkusta.Olin jo kertonut heti mentyäni sinne että yökkään helposti ja pelkään mutta kuten muut terv.henkilötkin ihmetteli että miksei minulle annettu silloin jotain rauhoittavaa ja puudutettu kurkkua toimenpiteen ajaksi. Enpä tiedä miksi, mutta toiste en sinne halua.

Onneksi tuo olikin ainoa hirveä juttu koko prosessissa. No sieltä vatsasta ei löytynyt mitään muuta kuin epäily helicobakteerista ja taas testeihin,ne onneksi hoitui mehunjuonnilla ja pussiin puhaltelulla pari kertaa. No helicoa ei ollut ja tiedot lähti Kys.iin.

Keväällä aloitettu tupakkalakko päättyi katastrofaaliseen seinille hyppimiseen,melkein sananmukaisesti =).Sokerit olivat taas hiipuneet ylöspäin salakavalasti,aloin juoda litrakaupalla kaupan sokerisia mehuja ja ruoka ei maistunut,olo oli kuin olisin ollut saunassa joka hetki,hikoilin ja tuskailin. Lopulta sananmukaisesti räjähdin ja raivosin kotona pari päivää ja silloinhan tupakka maistui niidenkin polttamattomien edestä. Eräänä iltana tajusin sitten mitata taas sokerit ja sitten kiireellä inskaa reilusti ja mittauksia. Seuraavana päivänä soitin lääkärille ja kuulemma olin ollut lähellä myrkytystilaa.. Taas tuli opittua jotain, jos raivoan mies käskee mitata sokerit...=)

Kesä meni sitten helteissä hikoillessa ja hirveää aikaa olikin kun jokainen tietää mitä on kun roikkuvien läskien alla iho hikoaa ja tulehtuu ja olo muutenkin tukala,no onneksi nyt on jo viileämpää samahan se on jos vielläkin jotain innostuu tekemään ja hikoaa....grrr

Painohan nyt on noussut kun inskaa on pitänyt lisätä ja nykyään iltaisin menee 120yks ja pikaa 24yks x 4-5 krt pv,joskus larvaan etten ota joka kerta mutta se kostautuu hetimiten. Tänä aamuna painoa oli 114,6kg =(

 Muutimme tässä muutama viikko sitten ja täällä on ihan mahtavat maisemat luontopolulla ja olen taas ajatellut että jos alkaisi käydä kävelyllä enemmän sen nollan sijaan mitä lääkäri kirjoitti liikunnan kohdalle lausunnossaan...=)

13.09.2010 Käväisin sitten Kuopiossa lääkärin ja ravintoterapeutin juttusilla ja lupa heltisi leikkaukseen.Täytyy viellä kehaista että lääkäri sanoi minua jopa" hoikaksi" ja sekös tuntui mukavalta. Ja nyt odotellaan sitten sitä aikaa milloin aloitan sen eneilyn ja leikkausaikaa. Sen tiedän että se menee vuodenvaihteen yli mutta äkkiäkös tuo aika menee kun on mennyt jo vuosi siitä kun teimme lääkärin kanssa päätöksen asiasta.

Nyt tärkeimmät päivitetty ja niitä kuvia voisin laitella ja ajattelin että nuo lausunnotkin voisi tänne laittaa jos niissä ei ole liikaa henk.kohtaisuuksia... Onhan tämä samalla itsellekin vähän niinkuin päiväkirja ja kun nyt aikaa on kun pääsin tuosta facebookin pelailusta irti,niin voisi useamminkin kirjoitella tuntemuksistaan.

Mutta nyt taidan lähteä tekemään sen isännälle lupaamani pannarin...=) ja lopetella täällä tältä erää.

                              KIRPEÄÄ JA PIRTEÄÄ SYKSYNJATKOA!

LAIHDUTUSLEIKKAUKSEN ALKUMETRIT

No nyt on pitkän haaveen alkumetrit otettu ja haave jatkuukin sitten viellä vuosia eteenpäin mutta jotain kuitenkin tapahtuu.

Eli ensin hiukan itsestäni. Olen 45v mummumamma jolla omia 4 ja lapsenlapsia 2.Kuten arvata saattaa niin kun nuoresta ollut pullukka ja siihen sitten 10.ssä vuodessa lapsia pyöräyttänyt maailmaan 4kpl niin johan siinä muodot muuttui ja ei suinkaan siihen parempaan suuntaan vaan ikuiseen raskaanaoloon ilman masussa asuvaa vaavia vain eli voisipa sanoa painavana-oloon.Ja eipä siinä auta muuta syyttää kuin geenejä ja omaa ahnasta mieltä herkkujen perään.

Vuosien myötä sitten alkoi sairaudet kasaantua eli ensin astma sitten verenpainetauti ja siihen sitten diabetes ja ihankuin ne ei olisi jo riittänyt niin masennus/debressio/kaksisuuntainen mielialahäiriökin lipsahti mukaan eloon.No siinä sumussa mentiin vuosia.pillereitä,piikkejä ja terapiaa ja zombiena päivät ja yöt unessa pillereillä. Lopulta halusin alkaa tunteakin jotain ja sain riuhtaistua itseni irti noista ilopillereistä ja kuinka ollakaan mörkö katosi ajoittain kokonaan mutta kyllä se kurkistelee aina sillointällöin mutta kun tiedän kuka on tulossa vierailulle niin osaan jo varautua ja en säikähdä ja ajan usein sen pois niin pian kuin mahdollista nurkista löhöämästä. Nuo muut koltiaiset ei olekaan niin helposti ajettavissa ja yrittävät ryötit tulla vain yhä päällekäyvimmiksi mutta minullapa onkin niitä vastaan nyt salainen ase jonka minun uusi ihana lääkäri minulle möi vaivaiseen 7,90e hintaan (terv.kesk.maksu). Hänpä ehdotti minulle laihdutusleikkausta kun joutui vaihtamaan minun iltainsuliinit pikainsuliineihin ja samalla sitten jatkan iltapiikitystä ja pilleritkin käytössä,ja verenpaineet huitelee molemmat päälle satasta välillä vaikka pillereitä kannan apteekista kolmen kuukauden välein kauppakassillisen, toistakin.

Laihdutuksesta on kyllä kokemusta normaalein ja epänormaalein keinoin kyllä ihan roppakaupalla.Pahimmillaan olen painanut 137kg ja kun pituutta on vain 170cm niin voinee kuvitella että vyöryen paikalle saavuin aina.

Ensin sain laihdutettua Kelan järjestämällä kurssilla 13kg ja siihen meni noin vuosi aikaa.No sitten alkoi mennä elämä alamäkeä ja mieli heitteli siihen tahtiin että välillä söin kuin hevonen,karkkia,makeaa ym ym hyvää ja sitten ei ruoka maittanut ollenkaan ja jos jotain söin oksensin sen ulos ja päädyin sairaalaan psykiatriselle osastolle.Siellä 7 viikkoa vietettyäni jaksoin taas katsoa elämää hiukan varovasti eteenpäin,mutta laihdutusta en edes ajatellut,söin ja join mitä sattuu (en alkoholia).Noin kolme vuotta meni siinä huurussa ja sairaudet senkuin koputtelivat arvoillaan ja lääkärit hieroivat epätoivoissaan aivonystyröitään mitä minun kanssani tekisi.Mutta en vain jaksanut ajatella niitä,joskus kyllä päätin että nyt minä mutta sitten taas syöksyin helppoon elämään.Noiden sairausten kanssa kun on niin helppo elää sillai kun ne ei aiheuta oireita vaan vievät hitaasti kohti loppua ja verenpaineeseenkin kun minun elimistö on tottunut että ennemin hoitajat ja lääkärit pyörtyy ne lukemat nähdessään kuin minä.Kerrankin verenpaineen ollessa 179/129 minua oltiin ottamassa heti sairaalaan niin sanoin että käyn ensin viemässä auton kotiin isännälle että tulen sitten (matkaa olin30km suuntaan),lääkäri ei ollut uskoa että pystyn autoa ajamaan mutta niin vain käväisin kotona mutkan.

No noin kaksi vuotta sitten taas sain yhden sellaisen kohtauksen jossa päätin alkaa ajattelemaan itseäni ja nimenomaan terveyttäni. Ja alkoi sen vimmattu laihdutus ja kuntoilu. Söin kevyesti,liikuin vähintään 40min päivä ja söin lääkkeeni kiltisti ja paino tippuikin noin10kg ja arvot laskivat.Mutta sitten luulin että puhtini riittää mennä töihin johon ei uskonut lääkärit eikä työkkärinkään väki ja minä hakeuduin unelmatyöhön "puhelinmyyntiin,myymään Elisaa". Puhti riitti siihen juuri ja juuri 8 tuntia päivä ja terveys alkoi heittää eli pyörryin työpöydän ääreen muutaman kerran ja taas mentiin sairaslomalle ja mörkö hiipi ja syytteli luuseriksi.No puolen vuoden verran taas mentiin mitenkuten kunnes taas tuli hetki että pää alkoi nousta suosta ja menin töihin ja kun samalla taas otin itseäni niskasta kiinni niin vähän alkoi terveyskin kohentua mutta... Noin10 kk meni kun taas kutsu tuli diabeteshoitajalle kun en ollut käynyt aikoihin ja siitä sitten lääkäriin,sokerit huiteli missä sattui ja verenpaine oli mitä oli taas jälleenkerran.... Ja silloin!!!!!

Lääkäri ehdotti minulle lihavuusleikkausta sillä hän joutui määräämään minulle pikainsuliiniä lisäksi ja laihdutus minun kohdallani normaalein keinoin alkoi olla jo toivotonta ja se kyllä on täysin totta. En tarvinnut miettimisaikaa sillä olin itse sitä katsellut ja lueskellut jo vuosia kun eka kerran vuonna-00 sitä minulle ehdotettiinkin mutta se sitten jäi.Eli en uskaltanut.

Lähete lähti samantien keskussairaalaan ja siitä hetkestä on jotenkin tullut tunne että toivoa on viellä.

15.1-10 olikin sitten käynti ravitsemusterapeutilla jossa käytiin läpi hyvin paljon ruokailutapoja ennen,nyt ja sitten jälkeen leikkauksen ja hän myös kertoi myös itse prosessista paljon ja kaunistelematta. Seuraava käynti onkin sitten ensi viikon tiistaina 2.3-10 jonne menen ruokapäiväkirjojeni kanssa.

3.2-10 oli aika sisätautipolille lääkärille joka sitten ratkaisi että lähteekö lähete Kys.iin minusta ja kun hän sanoi että ei ole enää muuta vaihtoehtoa että hän kirjoittaa lähetteen sinne samantien niin sairaalan ovista poistui varmasti ihmetystä herättävä virnuileva naisolio.

Nyt on edessä sitten tarkemmat tutkimukset täällä sairaalassa eli 25.3-10 on vatsalaukun ultra,13.4-10 spirometria ja just tänään tuli sitten ilmoitus että 20.3-10 on inhottava osuus eli tähystys,letkun nieleminen ei tunnu mukavalta ajatukselta..Mutta nämä kaikki kuuluu leikkaukseen valmistautumiseen ja menen niihin vaikka kuinka pelottaisi ja kammottaisi.

Painoahan minulla on nyt tänä aamuna mitattuna 111,8 eli vähän on taas tippunut ja se on kuulemma se edellytys myös ettei paino ainakaan nouse ja sitten 4 viikkoa ennen leikkausta on oltava sillä ENED=erittäin niukka energinen dieetti,ruokavaliolla.Onneksi sain ravitsemusterapeutilta siihen sopivan ruokalistan ettei ihan pussiruokia tartte litkiä kun niistä ei menisi varmaan kuin suklaa- ja mansikanmakuiset.

Tupakanpoltto olisi myös lopetettava,no olisi se muutenkin hyvä saada pois, mutta keuhkojen vuoksi nukutuksessa voi tulla ongelmia.No nyt olen sitä yritellyt 5.ttä päivää vaihtelevalla menestyksellä vaikka hyvin omasta mielestäni.Ennen poltin 20-25 ja nyt on korkeintaan kaksi päivässä.Käytän kyllä laastareita ja löysin nuo pastillitkin laukun pohjalta kun olin joskus ostanut...

Eli tällainen tämä tarina ja tarina jatkuu hamaan tulevaan. Kuvia laittelen tänne kun ensin löydän kuvan ajalta mitä olin pahimmilani,ja sitten siitä jatkoa ja toivottavasti joskus voin laittaa kuvan niin että kehtaa kasvotkin laittaa esille

Kommentoida saa ja olisikin ihan kiva kuulla muistakin saman kurimuksen edessä olevista ja muutenkin...